Kohopenkki kurpitsoille

Salkopapujen lisäksi viime viikonlopun suorituksista täytyy vielä esitellä upouusi ja hieno kurpitsapenkkini. "Jouduin" nimittäin aivan yllättäin kohopenkin rakennuspuuhiin. Palstanaapurini oli tilannut hevostallilta lantakuorman, ja siitä liikeni useampi kottikärryllinen minullekin ihan vain osan kuljetuskustannuksista maksamalla. Lanta ei ollut kompostoitua, vaan vasta prosessin alkuvaiheessa (palanutta? palavaa?). Suoraan lannoitteeksi sitä ei siis voi käyttää.

Päätinkin suurimmaksi osin haudata lannan maan sisään kompostoitumaan ja antamaan lämpöä sitä eniten tarvitseville. Päätin että suurin lämmönkaipuu olisi kurpitsoilla, artisokalla, tomaatilla ja kurkulla. Aloitin suurimmasta urakasta, eli kurpitsojen lämpöpenkistä.

En tietenkään ehtinyt tarkastaa kohopenkin rakentamisen ohjeita, vaan kasasin mutu-meiningillä penkin. Aluksi kaivoin koko penkin kokoisen kuopan ja kävin jemmaamassa metsänreunasta kunnon kasan risuja.

Kuopan pohjalle nakkasin risut.

Risujen päälle kasasin kerroksen vihreää.

Vihreän päälle sitten kunnon kerros lantaa.

Kuopan kaivuussa sivuun siirretyt mullat takaisin penkkiin, ja sekaan myös hieman ostomultaa. Penkistä ei tullut ihan niin korkea kuin olin kuvitellut, mutta aivan selvästi se on kuitenkin kohollaan. Kuva on hieman sumuinen, johtuen siitä, että kello alkoi olla yksitoista kun penkinrakennuspuuhissa tähän asti oli edetty. Valo ei siis puhelimen kameralle enää oikein riittänyt. Tältä se kuitenkin näytti.

Seuraavana päivänä jatkoin ja istutin taimet. Penkkiin tuli kolme kurpitsaa, yksi Jack Be Little, joka tekee pieniä kurpitsoja, yksi Marina di Chioggia sekä jättikurpitsä Centenaar. Penkkiin istutin myös yhden tomaatin, lajikkeena Sungold, sekä reunaan neljä varsiselleriä. Kesän mittaan sitten näkee, valtaavatko kurpitsat penkin reunoja myöten vai mahtuvatko tomaatti ja sellerit kasvamaan.

Osan lannasta laitoin viime vuotiseen kompostiin, kaivoin keskelle lämpöpanokseksi. Tämän kompostin pinnalle tyhjensin lisäksi yhden ostomultapussin ja istutin siihen myskikurpitsa Walthamin taimen. Katoin pinnan vielä oljilla ja laitoin harsonkin päälle. Nyt pitäisi ainakin olla lämpimät oltavat. (Kuva postauksen ensimmäisenä)

Tänään kaivoin toisen kohopenkkini, tällä kertaa tosin tein kaivannon vain penkin keskelle, alle puolen metrin levyisenä. Sinne kasasin vastaavasti ensin risuja, sitten vihreää ja sen päälle lantaa. Penkki on palstan toisella laidalla, noin kolme metriä ojan vierustaa. Tähän ajattelin laittaa latva-artisokat (4 kpl), tomaattia Outdoor Girl (3 kpl) ja avomaankurkkua (2 kpl). Tomaatille ja kurkulle viritän samanlaisen tukirakennelman, jonka tein salkopavuille. Täytyy varmaan vielä kokeilla, saako rakennelmaan kiinnitettyä harsot lämmittämään ja antamaan tuulensuojaa.

Kohopenkkien jälkeen lantaa oli vielä sen verran jäljellä, että sain siitä kerroksen tämän vuotiseen kompostiin. Ravinteikasta multaa pitäisi siis olla tiedossa tuleville vuosille niin komposteissa kuin maan allakin.

Salkoja pavuille

Nyt ollaan maagisessa kesäkuun kymmenennessä, mikä ainakin Etelä-Suomessa pitäisi tarkoittaa sitä, että hallanaratkin kasvit voi istuttaa avomaalle ja kylvöt hieman lämpimämpää maata vaativille kasveille voi nyt tehdä. Minulla ei kuitenkaan ole vielä edes maa muokattuna koko kasvimaan alalta. Nyt olisi siis aika ottaa loppukiri, sillä kohta pitäisi jo aloittaa rikkaruohokierros ensimmäiseksi kylvetyistä porkkana- ja salaattipenkeistä. En kuitenkaan sitä aloita, ennen kuin loputkin taimet ja siemenet ovat maassa. Jotain tärkeysjärjestystä tässä sentään täytyy yrittää noudattaa.

Viime viikonloppuna, uhkarohkeasti viikkoa ennen tätä rajapyykkipäivämäärää, istutin kuitenkin esikasvatetut pavut palstalleni. Pitkään mietin, millaiset tuet salkopavuille perustaisin. Viime vuonna kasvatin ruusupapua kahdessa harjaterästangoista tehdyssä "pyramidissa" (tai ehkä tetrassa, pyramidissa pitäisi kai olla neljä sivua, näissä oli kolme...). Harjateräkseen päädyin lopulta myös papupenkin kohdalla. Salkopapuja minulla ei aiemmin ole ollutkaan, joten nyt menee testaukseen kahdeksasta kaksimetrisestä terästangosta sekä naruista ja rautalangasta kyhätty tukirakennelma. Ihan hienolta se ainakin omiin silmiini näytti, kun vihdoin sain sen pystytettyä.

Harjaterästangot pystytin pareittain ja kiinnitin rautalangalla. Nostin ristikkäin kiinnitettyjen tankoparien päälle vielä poikittain yhden lyhyemmän tangon pitämään rakennelmaa ryhdissä. Tankoparien väliin viritin vielä juuttinarusta lisätuet, jotka kiinnitin alhaalla tuen alareunaan tankojen väliin vetämääni rautalankaan. Rakennelma koostuu siis yhteensä 14 erillisestä tuesta joiden ympärille pavunvarret voivat kiertyä.

Taimia minulla oli kahta lajiketta, lilaan vivahtavaa Blauhildeä sekä keltaista Neckargoldia. Blauhildet olivat ehtineet kasvaa huomattavasti isommiksi, vaikka samaan aikaan olin molemmat kylväneet. Neckargoldit olivat tosin olleet liian pienissä ruukuissa, mikä voi selittää hitaamman kasvun. Taimia istutin kaksi jokaista erillistä tukea (terästanko tai naru) kohden. Blauhildet sai jo kierrettyä hyvin tuen ympärille, pienempiä Neckargoldeja täytyy varmasti auttaa löytämään tuki kunhan taimet hieman kasvavat.

Papupenkkiin istutin myös esikasvatetut pensaspavun taimet, Purple Teepee sekä Borlotto Linqua di Fuocco Nano (piti luntata...). Keskelle ruutua olin jo aiemmin kylvänyt Härkäpapuja, Kontua sekä Threefold Whitea. Tarkoitus on nyt heti tänä viikonloppuna kylvää loput pensaspavut, eli lisää kahta edellä mainitsemaani sekä yhtä vihreää, jonka nimeä en nyt kuitenkaan muista.

Tälle viikonlopulle onkin varsin pitkä työlista. Tomaattien, artisokkien ja kurkun, kesäkurpitoiden sekä kaalien penkit pitäisi vielä tehdä, osa maahan joka oli viime vuonna viljelemättä ja jopa käytävänä, kun penkkien paikat tänä vuonna ruutusuunnitelmani mukaan ovat hieman eri kohdissa kuin viime vuonna. Tämä onkin suurin jäljellä oleva työ, yhteensä kolme vajaa kolmemetristä ja reilun metrin levyistä penkkiä. Pienemmällä muokkauksella pääsee herne-, lehtivihannes- ja punajuuriruutujen kanssa, jotka on kyllä kertaalleen keväällä käännetty, ja vaativat vain putsaamisen rikoista ja ehkä hieman lisämultaa. Kylvettävä on papujen lisäksi punajuuret, lisäkylvöt porkkanasta, nauriista ja retiisistä sekä herneet. Salaattiruutua täytyy myös hieman tutkailla ja tehdä uusintakylvöjä itämättä jääneiden paikalle. Lisäksi ajattelin istuttaa lehtivihannesruudun taimet, joihin lasken kuuluvaksi lamopinaatin, mangoldin, purjon, fenkolin ja varsisellerin. Lehtivihannesruutuun kylvän lisäksi punasikuria ja sellerikaalia. Kyssäkaalin päätin sijoittaa juurespenkkiin ja lantusta olen kasvattanut taimia, joten kylvöjen lisäksi juureksia täytyy myös istuttaa. 

Kun kaikki hyötykasvit ovat paikoillaan, odottaa vielä palstan etureunan noin metrin levyinen kaistale, joka on tiukkaa voikukka- ja rönsyleinikkimattoa. Etureunaan tulee kukkapenkkejä, ja esikasvattamani kesäkukat ja perennat pääsevätkin sitten viimeisenä multiin. Näihin kukkapenkkeihin en aio yrittääkään mitään kylvää, sillä niiden arvioitu valmistumisaika on ehkä jossain kesäkuun viimeisen viikon paikkeilla. Sen rikkaruohokierroksen jälkeen siis.

Etenemistä

Aurinko on hellinyt meitä. Luonto muuttuu keväisestä kesäiseksi. Myös mieli on kesässä tällaisilla säillä.

Palstalle olen nipistänyt aikaa lähinnä yöunista. Useana iltana palsta-alue alkaa jo hiljentyä,  kun minä lapsille iltasadun luettuani karautan paikalle. Valoa riittää jo yli yhteentoista.

Töiden eteneminen tällä aikataululla on hidasta, mutta paljon olen jo saanut aikanakin.  Ympäröivään vehreään ja rehevään luontoon verrattuna vastakylvetty palsta on toki varsin karu, mutta kyllä tässä ainakin viljelijän silmä jo lepää...

Toisaalta valittu kuvakulma vaikuttaa asiaan merkittävästi. Tässä hieman vähemmän mukava näky. Tähän on tulossa kaalimaa ja kurpitsapenkit. Onneksi taimet näyttävät vielä viihtyvän ruukuissaan, sen verran savottaa on jäljellä.

Valmiina palstalla on suurin osa juureskylvöistä, sipulit, salaattipenkki, perunamaat sekä härkäpavut ja hieman herneitä.  Tällä viikolla kylvimme myös pienten puutarha-apulaisteni omat kasvimaat. Molemmilla on oma lavakkaulus ja niihin valikoitui herneitä,  porkkanaa, pinaattia ja retiisiä. Pienempi halusi lisäksi nauriita (vaikka muisti kyllä ettei viime vuonna niistä tykännyt) sekä kesäkukkia.  Vanhemmalle laitettiin muutama auringonkukka. Molemmille tulee myös kirsikkatomaatti, kunhan taimet kasvavat vielä hieman.

Pari viimeistä iltaa olen puuhastellut kukkapenkin kimpussa. Palstallani toisen laidan koko pituudelta on kapea kukkapenkki,  ja ajatus on ajan myötä täyttää se perennoilla ja sipulikukilla. Tänä vuonna perennoja on kuitenkin vielä melko vähän, joten paljon olen kylvettyjen kesäkukkia varassa. 

Siistin penkin molemmat reunat, kitkin rikkaruohot ja lisäsin pinnalle ohuen kerroksen multaa. Melkoisesti ryhtiä tuli koko palstan olemukseen tällä toimella. 

Istutin myös puutarhamessuilta jemmaamani salkoruusun juurakot sekä muutaman Punakosmoksen taimen ja siirsin yhdessä nurkassa tiiviisti kasvaneita maariankellon taimia väljemmin - ainakin oletan että kyse oli maariankellosta, jota kyseiseen nurkkaan viime keväänä kylvin. En koskaan ollut oikein varma, kasvoiko siinä vain rikkaruohoja vai myös jotain kylvämääni. Yhdenlaisia pieniä taimia en rikkaruohoksi tunnistanut ja viime kesän niitä siinä nurkassa suojelin. Nyt niitä on sitten levitetty pitkin kukkapenkkiä joten toivon kovasti että se on jotain kauniisti kukkivaa.

Kukkaloisto koostuu vielä yksinäisistä kukkijoista siellä täällä. En malta odottaa että kasvit leviävät tästä.

Jostain syystä olin odottanut siperianunikon kukkivat valkein kukin mutta tämähän on aivan loistavan keltainen!

Laukat kukkivat ylhäisessä yksinäisyydessään. En lainkaan ymmärtänyt, että nämäkin ovat näin aikaisia kukkijoita.

Nåidenkin henkilöllisyys sitten selvisi, ja tunnistin tämän anatolian pikarililjaksi.

Tässä on palstani ensimmäinen akileija. Kaivoin viime kesänä isovanhempieni vanhan talon pihapiiristä heinikkojen keskeltä vaarini aikanaan istuttamia perennoita. Mukana oli useampi akileija-lajike, jotka kaikki muuttivat palstalle. Akileijoijen lisäksi pihapiiristä löytyi jotakin liljaa joiden toivon selvinneen siirrosta palstalle kesken kasvukauden sekä jotakin kurjenpolvilajiketta, jotka siirsin pihalle puolivarjon penkkiin, jossa minulla muutenkin on kurjenpolvia. Nämä kasvit ovat ihana muisto edesmenneestä vaaristani, joka vanhoilla päivillä innostui puutarhan hoidosta ja laajensi heidän pihansa kukkaloistoa lopulta metsänkin puolelle. Nyt autioituneen talon pihapiiri on surullisen rehevöitynyt, mutta ehkä joidenkin kukkien pääseminen uuteen elämään olisi vaarini mieleen.

Tässä palstan kukkijat sitten tulivatkin esitellyiksi. Loppukesälle kohdistuu kuitenkin suuria odotuksia, kun kylvökukkien kukinta-aika koittaa.

Hitaasti mutta varmasti

Vaikka työt palstalla ovat lähteneet hieman hitaasti käyntiin, kyllä siellä jotain tapahtuu. 

Suurin osa tapahtumista on viime vuoden puuhien ansiota.

Tämä kaunokainen oli kollegan tuliainen Hollannin matkalta.

Syksyn viimeiset heräteostokset siemenkaupasta - sittenkin sipulikukkia palstalle, kun alennusmyynnistä sai!

Tietenkään en merkinnyt ylös, mitä sipuleita mihinkin kohtaan istutin. Pussien etiketit sentään ovat tallessa, mutta taidan ihan suosiolla odottaa näiden seuraavien kukintaa, ennen kuin yritän leikkiä tunnistusleikkejä.

Tämä on varmasti laukka.

Mutta mikä tämä ihanainen mahtaa olla?

Tässä oletan olevan kaksi kuningasliljaa, mutta suoralehtisistä en kyllä tiedä. Hajulaukkaa?

Mutta entäs nämä sitten?

Narsissin sentään tunnen.

Ja tämä söpöläinen on siperianunikko. Ostin kaksi tainta viime kesänä jostain jämämyynnistä, olivat varsin surkeita ja vaatimattomia, mutta niin vaan ovat juurtuneet ja nyt oli jo ihan kunnollinen lehtiruusuke noussut maasta, ja tämä ensimmäinen nuppu. Voi suloisuutta.

Valkosipulitkin kasvavat jo komeasti, ja kuvassa kokeiluni kokonaisena maahan laitetusta talvivalkosipulista, jonka kynnet pitäisi voida jakaa varhain keväällä (ei kai se jo mennyt?) kasvamaan yksittäin. Ajattelin näin saada kasvimaalle esim. salaattipenkkiin valkosipuleita. Valkosipulien jakaminen kuuluukin tämän viikon tehtävälistalle.

Minttuun voi aina luottaa. Joskus liikaakin...

Jotain palstalla sentään on tänä keväänäkin ehtinyt tapahtua. Vaikka kylvöt vielä antavat odottaa, perunat on istutettu. Neljä riviä, pienet pätkät useampaa lajiketta. Mukana perussiikli ja -timo, sekä muutama Hyötykasviyhdistyksen valikoimasta valittu vieraampi lajike, mm. shetlannin musta. Kahteen riviin laitoin myös härkäpapua, luonnollisesti tämä kumppanuus on myös testattava.

Tästä tämä taas alkaa, hieman hitaasti mutta aivan varmasti!

Ulkoilua ja ulkoilutusta

Huhtikuun vaihtuessa toukokuuksi saimme yhtäkkiä kesäsäät! Palstaviljelijän elämässä sen pitäisi tarkoittaa kiireistä kautta, kun lämpenevään maahan pitäisi saada nopeasti siemeniä ja sitä ennenhän vasta tehtävää riittää.

Tänä vuonna kävi kuitenkin niin, että lomailin juuri huhtikuun viimeisen viikon kun satoi ja ilma oli kylmää kuin suomalaisena juhannuksena ja jouluna. Kun helteet koittivat, olin taas koko viikon kiinni pitkissä työpäivissä, joiden jälkeen en ole ehtinyt juuri palstalle puuhailemaan. Kun vielä lasten synttärit osuvat tähän huhti-toukokuuhun, niin vähäisetkin vapaahetken ovat menneet kakkuja leipoessa ja siivottavakin on ollut, vaikka muuten niillä helteillä olisimme varmasti antaneet sisätilojen olla kodillemme valitettavan ominaisessa kaaostilassa.


Kaiken tämän keskellä teimme vielä pienen viikonloppuirtioton. Vietimme vappuviikonloppua aurinkoisessa Tukholmassa ja kävimme kuuntelemassa, miltä ihanan Adelen ihana ääni kuulostaa livenä (kyllä, kuulostaa ihanalta!). 


Palstakauden aloitus on siis jäänyt hieman muiden puuhien  varjoon. Puutarhurina olenkin vielä toukokuun alussa keskittynyt taimien vaalimiseen.

Esikasvatussesonki on juuri nyt huipussaan. 

Kausi alkoi tammikuussa varovaisesti chilillä, latva-artisokalla ja varsisellerillä. Helmikuussa multiin pääsivät ensimmäiset tomaatit, mukulaselleri ja purjo.

Maaliskuussa vauhti kiihtyi, ja kylvöksiin tuli mukaan kukkia niin perenna-, kesäkukka- kuin yrittipenkkiinkin. Yrttipenkkiin on ollut tarkoitus saada maurinmalvaa, rohtosalkoruusua, punaluppoita, iisoppia sekä rohtopäivänhattua. Viimeisin ei tosin koskaan itänyt, enkä löytänyt enää siemenpussia, joten uusintakylvökin jäi. Muista olen kasvatellut taimia nyt kolmatta kuukautta.

Kesäkukkapenkkiin olen kasvatellut punakosmosta ja kirjosalviaa, joiden niidenkin taimet ovat vielä aika honteloita. Punakosmoksen pieniin taimiin on tullut jo kukan nuppujakin, joita olen tässä vaiheessa nyppinyt kylmästi pois taimien kasvamista hieman suuremmiksi odotellessa. 

Perennakylvökset puolestaan eivät ole olleet kovin menestyksekkäitä. Syyshohdekukka kyllä iti, mutta pienenpienet taimet kuihtuivat varsin nopeasti. Punapäivänkakkarasta hengissä on kolme pienoista tainta. Harmaamalvikin siemenistä kaksi iti, tarhajalomalvasta ei yksikään. Perennojen osalta toivoa lisäävät palstalle tekemäni syyskylvöt. Hautasin kylvökseni viinirypälerasioissa palstan reunalle maahan ja nyt rasioissa vihertää. Niistä lisää myöhemmin.  


Hyötykasvipuolella kylvin maaliskuussa lisää tomaatteja, jotka jostain syystä ovat kasvaneet hyvin kituisasti. Basilikat sen sijaan kukoistavat - kaikki kuusi lajiketta.

Huhtikuun kylvöihin kuluivat kurpitsat, lamopinaatti, fenkoli, persilja, meirami ja korianteri. Kylvin myös kukkia ulos astioihin, joita olen pitänyt lasikantisessa lavassa ja öisin harsottanut. Itävyys on ollut kuitenkin melko heikkoa. Ulkokylvöissä mukana oli idänunikkoa, rohtopäivänhattua, kääpiösamettikukkaa ja kesäasteria. Huhtikuussa kylvin myös kaaleja, mutta nypin taimet pois ja kylvin uuden kuun vaihteessa. Huonosti kasvuun lähteneiden maaliskuisten tomaattien kaveriksi kylvin vielä yhden setin tomaatteja. En tiedä, onko sadosta toivoakaan, mutta aina saa yrittää.

Toukokuun lämpimät ovat lisänneet esikasvatutsyölistalle yhden uuden puuhan. Kylvämisen ja koulimisen lisäksi on alkanut taimien ulkoiluttaminen. Olenkin jo aiemmin maininnut, että kodissamme on varsin huonot esikasvatusmahdollisuudet, eikä yksi pieni kasvilamppu sitä miksikään voi muuttaa. Niinpä taimet oli saatava lisävaloon heti, kun se paljaan taivaan alla vain oli mahdollista tehdä. Viimeiset kaksi viikkoa aamu ja iltarutiineihini onkin kuulunut erinäisten taimilaatikoiden ja tarjottimien kuskailu aamulla pihalle ottamaan aurinkoa ja illalla takaisin sisään suojaan kylmilätä öiltä.

Kylvöjäkin olen jatkanut vielä toukokuussa. Kaalit kylvin uudelleen, kesäkurpitsat saivat alkunsa toukokuun ensimmäisellä viikolla. Päätin kasvattaa taimet myös mangoldista ja muutamasta salaatista, lähinnä saadakseni lisäaikaa palstan maatöille. Huhtikuinen fenkolikylvö ei ole menestynyt kovinkaan hyvin, puolet taimista ovat kuihtuneet, joten uusintakylvö oli niidenkin osalta ohjelmassa.

Toukokuiset kylvökset ovat päässeet heti idettyään ulos valoon ja viileään. Honteloita taimia ei enää ole näkynyt ulkoilukauden alettua. Kesäkurpitsat etenkin ovat aivan erilaisia kuin viime keväänä monta viikkoa sisällä kasvaneet. Jos nämä myöhään kylvetyt taimet ehtivät tuottaa satoa, tiedän ainakin että tästä eteenpäin mieluummin viivyttelen kuin kiirehdin kylvöjen kanssa.

Viimeisenä multiin pääsivät pavut vasta äitienpäivän jälkeen. Samalla kertaa päätin sittenkin kylvää myös avomaankurkut ruukkuun. Ja jostain kummasta löytyi vielä muutakin kylvettävää, krasseja, vuonankaalia, punaparsahernettä. Muutaman kaalinsiemenenkin vielä laitoin multiin, ihan vain varalta.  Tsinnioitakin päätin sittenkin  esikasvattaa, samoin pillisipulia.  Yllättävä tieto oli, että lanttua suositellaan esikasvattamaan - ja minähän kylvin sitäkin.

Josko nyt olisi aika vihdoin keskittää kylvötarmo suorakylvöihin? Ulkoilutettavaa alkaa olla enemmän kuin aamuisin millään mahtuu.