sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Puolet käännetty

Aamulla pakkasimme lapiot autoon ja lähdimme ensimmäisiin palstahommiin. Apunani minulla oli Isompi, sekä lisäksi hyvä ystäväni ja hänen nelivuotiaansa. Itse olin jo alunperin hieman puolikuntoinen, yskässä ja kurkkukivussa. Koska tämä kuitenkin saattoi olla ainoa mahdollisuus tehdä maan kääntö ennen talvea, ei ollut varaa jäädä sänkyyn makoilemaan.

Olin suunnitellut alalle pohjapiirroksen. Tosin pian kävi selville että se oli tehty virheellisen oletuksen varaan , käytettävissä oleva ala ei suinkaan ole tasan kymmenen kertaa kymmenen metriä. En ollut tajunnut, että polut ja ojatkin on mitattu mukaan palstojen aareihin. Tarkistusmittauksessa tehokkaasti hyödynnettävissä oleva ala olikin 8,5 x 9,2 m. Aivan riittävästi minulle, mutta hieman täytyy suunnitelmaa muokata. Kevääseen astihan sitä onkin aikaa muuttaa vaikka miten moneen kertaan.

Mittaamisen ja pähkäilyn jälkeen rupesimme kääntöhommiin. Suunnitelmani sisältää kolme erillistä kasvimaatilkkua sekä yhden alle metrin levyisen erillisen penkin, johon tulevat alkuun lasten omat kasvimaat. Lisäksi pitää kaivaa paikat raparperille sekä alkuun yhdelle marjapensaalle. Keskelle palstaa saa ensi alkuun jäädä viljelemätön kaistale, johon voisi rakentaa kesällä ainakin kompostin. Jonkinlainen varastolaatikkokin olisi paikallaan. Palstalla valmiina olevat rakennelmat saa purkaa, niin lahoja ne jo ovat. Keskikaistaleelle jäävät myös vadelmat.

Maa oli mukavan kuohkeaa käännettäväksi, joten työ ei ollut kovinkaan raskasta. Juurakoita maassa sen sijaan oli todella paljon. Oli porkkananpaksuisia juuria, juurakkoryppäitä, ja kauttaaltaan pientä juurakkoa, erilaisia heiniä ja muuta kasvimaalle kuulumatonta. Voikukkaa oli tasaisesti koko alalla. Lisäksi kaivoin maasta paksun kirkkaan oranssin juurakon, joka oli levittäytynyt noin neliön alalle ja juuret olivat paksuimmillaan käsivarrenpaksuisia. Pitää koittaa selvittää mistä kasvista mahtoi olla kyse. Paksut juuret olivat kuitenkin pehmeitä ja lapiolla juurakon sai helposti ylös.

Perunoita maasta löytyi kolmisen kiloa! Harmi vaan että lapiolla kaivaessa suuri osa rikkoutui.

Saimme suunnitellusta kasvimaa-alasta käännettyä noin puolet. Puolet saa jäädä kevääseen, ellei syksy jatku leutona vielä kahden viikon päähän. Valmiiksi tuli kaksi kolmesta kasvimaa-alueesta.




Tein käännetylle maalle myös peruslannoituksen, toisen kasvimaan lannoitus vahvemmin ja toisen laimeammin. Koska en halua säilöä vienosti tuoksuvaa kanankakkaa talvea varastossamme, levitin sitä kevyen peruslannoitusohjeen mukaan myös alueille, jotka nyt jäivät kääntämättä mutta jotka on tarkoitus keväällä muokata kasvimaaksi. Toivottavasti ainakin osa liukenee sateissa maahan, eikä mene hukkaan.

Päivän vinkkinä ystäväni vihjaisi, että varsisellerin voi helposti kasvattaa laittamalla kaupasta ostetun sellerin kannan maahan! Tämä täytyy pitää mielessä. Niitähän voisi varmasti jo juurruttaa ennen istutusta sisälläkin. Meillä syödään paljon selleriä, joten kantoja syntyy pitkin kevättä.

"Pohjapiirros" oli luonnollisesti vielä päivitettävä, kun tarkat mitat oli selvitetty. Palsta näyttää nyt tämän päivän töiden jälkeen tältä.



Ensikesän suunnitelma sisältää pitkän kukkapenkin sille reunalle, jonka ohi ihmisetkävelevät ulkoilureittiä pitkin aivan palstan ohi. Kasvimaata varten voisi olla käytännöllistä rakentaa kohopenkit, joiden välissä on hoitamista varten selkeät  käytävät. Näin kasvit ehkä parhaiten välttyisivät joutumasta pienten jalkojen tallaamiksi. Tätä varten tosin joutuu ilmeisesti kuljettamaan paikalle runsaasti lisämaata, ei kai käytäviltä saa riittävästi siirrettyä penkkeihin? Käytävienkään ei varmasti kannata upota kovin syvälle maahan, ettei niille jää vesi seisomaan. Tähän pitää perehtyä lisää. Viljeltävää alaa tässä suunnitelmassa on toki vain melko pieni osa palstasta, mutta sitä voi sitten myöhemmin lisätä jos tuntuu että on tarpeen.


Täytynee lukea palstan säännöt vielä kertaalleen, palstan reunoista oli kai jotain sääntöjä. Sen muistan että kaikkia viljelyksiä tulee voida hoitaa oman palstan puolelta. Mutta oliko reunoille jätettävä aina tyhjä kaistale - sitä en muista. Tässä suunnitelmassa vain reuna, joka on palsta-alueen ulkoreunaa vasten olisi rajaan asti käytössä, muille reunoille tekisin käytävät tai reunaa rajaisi rakennelmat.

Nyt edessä onkin talven mittainen lajeihin perehtyminen, taimikasvatuksen suunnittelu ja kevään odotus. Taimikasvatuksessa täytyy tehdä priorisointia, meillä siihen soveltuva tila on minimaalinen. Pitääkin selvittää, mitä valmiit taimet maksavat ja kasvattaa niitä, joita joko ei saa valmiina tai jotka tulisivat kalleimmiksi.

Suunnittelu onkin vähintään yhtä kiinnostavaa ja hauskaa kuin toteutus!

Urakka alkaa hahmottua

Aamulla laitoimme innokkaina saappaat jalkaan, minä ja Isompi. Kaksivuotias, Pienempi, joutui jäämään kotiin flunssan vuoksi. Hänkin olisi kovasti halunnut mukaan "paltsalle". Pyörällä palstalle hurauttaa meiltä viidessä minuutissa. Jännitystä oli ilmassa - miltä näyttäisivät ne sata neliömetriä maata, joista on tuleva harrastukseni.

Ja löysimmehän me ne oikeat neliöt. Ensin huokaisin helpotuksesta. Olin ehtinyt kauhistella aarin olevan ehkä sittenkin liikaa, olisiko pitänyt aloittaa puolikkaalla? Aarin todellisen koon hahmottaminen vain mielessään on varsin hankalaa. Asumme hieman alle sadan neliön asunnossa. Olenkin ajatuksissani suhteuttanut palstan kokoa asuntomme kokoon. Se tuntui hurjan isolta alalta kasvimaalle. Ehkä tilan hahmottaminen on kuitenkin erilaista sisätiloissa kuin ulkona. Palstan koko näytti nimittäin juuri sopivalta. Siitä siis helpotuksen huokaus.

Minulle oli kerrottu, ettei palsta välttämättä olisi kovin hyvässä kunnossa. Viereisiin syyskuntoon laitettuihin palstoihin verrattuna se näyttikin melko säälittävältä. Marraskuussa hyvinkään hoidettu palsta ei ehkä ole mikään ilo silmälle. Tämä näytti ryteikölle. Se ei kuitenkaan lannistanut tunnelmaamme. Tässä saamme kasvattaa perunaa. Ikiomia porkkanoita. Kesäkurpitsaa, papuja, herneitä. Salaattia, selleriä ja valkosipuleita.



Syystyöt edelliseltä viljelijältä selvästi on jäänyt tekemättä. Vaikea oli myös sanoa, onko alaa viljelty viime kesänä. Koko ala oli tasaisesti heinän ja kasvien peittämä. Kovin montaa kasvia en tunnistanut.





Mansikantaimia maasta löytyi. Melko pieniä ja rikkaruohojen ympäröimiä. Jos en saa koko alaa huomenna käännettyä, mansikat saavat jäädä paikoilleen. Katson keväällä, onko niissä säästämistä.



Marja- tai muitakaan pensaita ei palstalla ollut. Vadelman varsia palstan keskellä kasvaa. Ne ajattelin nyt alkuun jättää paikoilleen.



Viisivuotias kaiveli maata  ja oli aivan innoissaan löytäessään perunoita!



Edellinen viljelijä oli myös jättänyt seuraajalleen vähemmän mieluisan yllätyksen. Aloitinkin siivoamisella.



Tänään siis vain arvioin palstan nykytilaa. Huomenna täytyy hoitaa syksyn ainoa urakka, maankääntö. Tänään olenkin perehtynyt puutarhanhoidon teoriaan kasvimaan syystöiden osalta. Löytämiäni ohjeita on tosin hieman hankala soveltaa.

"Kasvimaa käännetään heti sadonkorjuun jälkeen." Aivan, tosin en tiedä onko satoa korjattu tänä kesänä lainkaan. Joka tapauksessa "heti sadonkorjuun jälkeen" oli kauan sitten.

"Maa käännetään lapion syvyydeltä käyttäen tasakärkistä puutarhalapiota tai talikkoa." Minulla ei ole kumpaakaan. On vain pistolapio.

"Älä käännä vanhan kasvuston jäänteitä maan sisään, sillä niissä voi olla kasvitaudin aiheuttajia, jotka voivat pilata seuraavan kesän sadon." Mitä ihmettä mä niille sitten teen? Ne ovat kuihtuneina siinä maan pinnassa.

Lisää humustakaan en enää maahan saa, lehdet on jo haravoitu pihoilta. Kompostiakaan ei takataskusta löydy.

No, suunnitelma kuitenkin huomiselle on olemassa. Käännämme maan (pistolapioilla!) hieman yli puolelta alasta. Levitän ostamani luonnonlannoitteen käännettäville aloille. Huolimatta siitä että lannoitus olisi parasta tehdä keväällä, ei siitä kai haittaakaan ole jos laitan lannoitteen maahan nyt syksyllä. Lannoite on hitaasti liukenevaa, peruslannoituksen luvataan nostavan maan ravinnetasapainoa pitkäksi aikaa.

Maan happamuutta ajattelin tutkia vasta keväällä ja kalkita tarvittaessa vasta silloin. Nyt ei valmistautumisaika riitänyt asiaan perehtymiseen.

Tämä viikonloppu on siis viime hetki tehdä jotakin palstan eteen ennen kevättä. Työpäivien jälkeen on jo pimeää ja ensi viikonloppu on täynnä ohjelmaa.

Sitten saattaakin olla jo talvi.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Sain pienen palan maata

Olen jo monen vuoden ajan kaupungin viljelypalstojen ohi pyöräillessäni elätellyt ajatusta, kuinka joskus kuopsuttelisin kauniina - muttei liian helteisinä - kesäpäivinä maata omalla palstallani, ja heti juhannuksen jälkeen alkaisin kantaa kotiin kassikaupalla satoa. Jostain syystä uskaltaudun ilmoittautumaan palstajonoon vasta vuosi sitten. 

Onneksi läheisellä palstalla ei ole vuosien jonoa. Tiistaina viesti odotti sähköpostissani. Palsta 39 on vapautunut. Ottaisinko sen vastaan?

Näin jo silmissäni ensi kesän sadon. Ja sen ihanan kukkameren. Yrttipuskat. 

Mieheni yritti muistuttaa, ettei meidän pieni pihammekaan ole kovin hyvin hoidettu. Puuhaa riittäisi siinäkin.

Tiedän, se on totta. Ylimääräistä aikaa on tässä arkirumbassamme ruuhkavuosien keskellä varsin rajallisesti. Aikani ei nytkään riitä kaikkeen mitä haluaisin tehdä. Sormeni kuitenkin syyhyävät päästä käsiksi multaan, taimiin, jopa rikkaruohoihin. Mieleni kaipaa puutarhaan. Palsta 39, täältä minä tulen!

Palstasta tulee harrastukseni. Kokeilen myös, sopiiko blogin muoto palstaviljelyn oppituntien dokumentointiin.

En ole vielä nähnyt palstaani. Huomenna pääsen katsomaan. Viisivuotias poikani, Isompi, lupasi tulla mukaan. Teemme aamulla tilannekatsauksen. Palaamme kotiin suunnittelemaan. Sunnuntaina tiedossa on maanmuokkaustalkoot. Ihana ystäväni, itsekin palstajonottaja, lupautui heti uutiseni kuultuaan apuun. Palstalla ei ilmeisesti ole tehty tänä vuonna syysmuokkausta, ja ymmärsin että se on ollut hieman huonolla hoidolla viime vuodet. Tarkoituksena on kääntää ainakin osa maasta vielä nyt syksyllä. Jännittää, onko siellä istutuksia, jotka kannattaa säästää. Ja tunnistanko niitä? Marjapensaat ainakin tunnistan. Ainakin mustaherukan. Siihen aikaan vuodesta kun siinä on marjoja.

Neljän ensimmäisen päivän aikana harrastukseni on edennyt kirjastoreissun ja saappaiden oston verran. Lapio minulta sentään löytyy varastosta. Olen asioita teorian kautta lähestyvä ihminen, ja luonteva tapa suunnitella jotain niinkin konkreettista kuin kasvien kasvatus, on lainata aiheesta pino kirjoja.




Teoriakertaukselle todella on tarvetta, sillä aiemmat yritykseni tässä lajissa eivät ole olleet kovin menestyksellisiä. Olen kasvattanut parvekkeella tomaatteja, jotka eivät koskaan kypsyneet. Pienenpienestä pihastamme olen myös viimeisen viiden vuoden aikana yrittänyt saada aikaiseksi puutarhaa yrttipenkkeineen, kirsikkapuineen, perennapenkkeineen ja marjapensaineen. Yrttipenkki tosin on liian varjoisassa nurkassa, kirsikkapuut eivät ainakaan vielä ole tuottaneet satoa, eikä kukkapenkeissäkään ole kehumista. Viime kesänä toinen kukkapenkki oli jopa lähes tyhjillään. Aika ei riittänyt pihanhoitoon.

On pihalla ollut hyviäkin hetkiä. Ehkäpä juuri niiden ansiosta odotan palstalta paljon. 







Hätäpäissäni ostin jo säkillisen luonnonlannoitetta. Ajattelin kääntää sitä maan joukkoon "perustamislannoitukseksi" sunnuntaina. Nyt on reilu vuorokausi aikaa selvittää, onko tämä suunnitelma oikean suuntainenkaan. Jos ei, niin perhe ilahtunee aikeestani säilöä kanankakkasäkkiä talven yli pienessä ulkovarastossamme.

Innostuksen rinnalla epävarmuutta siis ilmassa. Mutta yksi on varmaa: uudet keltaiset kumisaappaani ovat aivan ihanat!