tiistai 30. elokuuta 2016

Sadonkorjuujuhlat

Vietimme muutamien ystäväperheiden kanssa viikonloppuna sadonkorjuujuhlia. Satoa korjattiin siis minun palstaltani, joukossa ei muita puutarhaharrastajia ollut. Koko edellisen viikon vietin innolla menu-ideoita miettien ja päädyin lopulta sadonkorjuun tapaspöytään. Lauantaiaamuna suuntasin kasvimaalle jo aamuvarhain ja päivä kuluikin ihanasti kokkaillen.



Koska kokkailusuunnitelmani oli kunnianhimoinen, enkä koskaan pysy suunnitellussa aikataulussa, oli minulla lopulta niin kiire, etten muistamut ottaa kuvia ruokalajeista. Muutaman kuvan juhlaseurueesta sentään nappasin, ja niistä nyt sain nämä kolme kuvituskuvaa rajaamalla ihmiset ulkopuolelle.



Illallinen alkoi pestoleivillä. Tein kolme eri pestoa, ja nämä saavuttivatkin suuren suosion. Mustakaalipesto valmistui tavallisen basilikapeston ohjetta mukaellen, mutta kaksi kolmasosaa basilikasta korvattiin mustakaalilla, pinjansiemenet vaihtuivat manteliin ja parmesaani mustaleimaemmentaaliin. Salviapestossa eroa tavalliseen oli vain basilikan sijalla käytettävä salvia. Härkäpapupesto taas valmistui survotuista härkäpavuista, persiljasta, kirvelistä, rouhituista kurpitsansiemenistä ja sitruunasta. Lehtikaaliversiota lukuunottamatta nämä on testattu myös pastan kanssa, ja toimivat todella hyvin. Mustakaalipesto spagetin kanssa on testattavien listalla! Ihan mahtavaa sadonkorjuuruokaa siis!

Menun ideana oli lähinnä saada kaikki nyt satokaudessa olevat kasvit mukaan pöytään jossakin muodossa. Lopulta pois jäi punajuuri (jota onnistuinkin kasvattamaan vain yhden!), koska en ehtinyt toteuttaa punajuurta sisältävää ruokaa, sekä parsakaali, jonka unohdin lisätä papujen sekaan suunnitelman mukaisesti.

Pestojen lisäksi pöytään pääsivät paahdetut pavut valkosipulilla ja pinjansiemenillä, juuresranskalaiset (rosamunda ja shettlannin musta -perunaa, porkkanaa, lanttua, naurista ja kyssäkaalia) aiolin kanssa, kana-kesäkurpitsapyörykät yrttisen ranskankermakastikkeen kanssa, pienet possuvartaat thai-maustetun kesäkurpitsapikkelsin (kesäkurpitsan lisäksi mm chiliä, korianteria, valkosipulia) sekä raparperi-punasipulichutneyn kera, mojoperunat tietysti mojokastikkeella, pienet mangoldipaistokkaat (sisälsivät myös pinaattia ja runsaasti yrttejä), juotava lehtikaalisalaatti (salaattia, lehtikaalia, avomaankurkkua, sitruunaa, banaania ja omenaa) ja ribsit fenkolicoleslaw'n (suippokaalia, porkkanaa)kanssa.




Jälkkäriksi valmistin perinteiset creme brulét lakkahillosydämellä - kasvimaaltani kun ei okkein jälkkäriaineksia löydy, ja hillaa tuli tänä vuonna poimittua Lapin lomalla aivan poikkeuksellisen paljon. 

Emäntä oli tyytyväinen ja niin ilmeisesti vieraatkin. Tästä voisikin ehkä tulla jokaelokuinen perinne.

perjantai 12. elokuuta 2016

Kasvimaaonnea

Toinen lomanjälkeinen työviikko alkaa olla takana. Univelat on hankittu takaisin ja arki rullaa jotenkin. Päivien lyhyys ahdistaa, kun haluaisin tehdä niin paljon kaikkea muuta ja päivät toimistolla taas venyvät.


Mutta sitten tulee aurinkoinen ilta jolloin ehdin viipyä kasvimaalla pientä piipahdusta pidempään.


Kuopsuttelen multaa, ihmettelen kasvun voimaa ja korjaan satoa. Kesä on vielä täällä. Nukkua ehtii myöhemmin! (Aamulla olin tästä jo eri mieltä)













Kurpitsa marina di chioggia

Salkopapu Blauhilde

Latva-artisokka - kukinto sieltä on tulossa, vaikka menetin jo toivoni

Salaattipenkkini on ollut vähän kitukasvuinen

Mustakaali Black Magic

Ruusupapu

Jättikurpitsan alku

Etualalla kurpitsapenkki, takana kesäkurpitstat

Kaalimaa - kaalit kasvavat sittenkin




Ensimmäinen valkosipulisatoni

Peruna Shettlannin musta

Tomaatti Outdoor girl

Myskikurpitsa

Komposti, jossa myskikurpitsa kasvaa

Artisokka

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Pihan pieni päivitys





Pihamme on varsin pieni.

Viime talvena podin pahimmanlaista pihakuumetta, joka liittyi toki kiinteästi tuolloin päällä olleeseen asuntokuumeeseen. Etsimme isompaa asuntoa ja etsinnällä oli takarajana tämä kesä, aivan ehdottomasti elokuu. Esikoisemme on aloittamassa koulun, ja lastemme yhteinen huone oli niin pieni, ettei sinne ollut mahdollista järjestää koululaiselle oikein minkäänlaista omaa soppea. Oma huone oli siis saatava ennen koulun aloitusta.

No, koulut alkavat tasan viikon kuluttua, ja tässä yhä olemme. Intensiivisestä etsinnästä huolimatta tarjonta, vaatimuksemme ja budjettimme eivät kohdanneet. Toukokuun lopulla teimmekin päätöksen. Teemme nykyiseen kotiimme tarvittavat muutokset, jotta koti toimii perheemme tarpeiden mukaisesti. Samalla hoidamme kuntoon muutkin häiritsevät epäkohdat, joille ei olla enää pariin vuoteen tehty mitään, kun "kohtahan tästä muutamme".

Tasan puolet lomapäivistäni kuluikin pienen pintaremontin, huonekalujen purkamisen, kasaamisen, etsimisen tai kierrättämisen sekä varastojen ja kaappien uudelleenjärjestämisen merkeissä. Kotimme epäkohta, kahdelle lapselle liian pieni lastenhuone, oli onneksi helposti korjattavissa. Toinen makuuhuone nimittäin on kahdesta pienestä huoneesta yhdistetty ja siis tarvittaessa seinällä jaettavissa. Päätimme kuitenkin ainakin toistaiseksi olla jakamatta huonetta, lapset siis saavat jatkossakin asua yhdessä. Nyt lastenhuone on kuitenkin oikein hulppean kokoinen, ja koululaiselle on rajattu oma tilansa. Myös pienempi sai samassa yhteydessä omaan nurkkaukseen ikioman pikkupulpetin, jonka sisällä voi säilyttää aarteitaan. Muuten tila on yhteistä leikkitilaa.

Huoneiden vaihtamisen lisäksi maalasin eteisen aiemmin liian tumman seinän vaaleammaksi ja lisäksi vaihdoimme usean vuoden vitkuttelun jälkeen olohuoneen kalusteet ja vihdoin mahdumme koko perhe sohvalle. Nyt koti todella näyttää paremmalta ja mikä tärkeintä, toimii hyvin.



Nyt kun sisätilat on saatu kuntoon, onkin aika katsahtaa pihalle. Sielläkään en ole suuria muutoksia tehnyt pariin viime vuoteen, koska "kohtahan kuitenkin muutamme". Tulppaaneitakaan en viime syksynä laittanut, koska keväällä meidän ei pitänyt olla enää niitä katselemassa. Kukkapenkit ovat huonosti suunniteltuja ja marjapensaat liian ahtaassa nurkassa. Piha on niin pieni, että tila pitäisi käyttää hyvin harkiten.

Loppukesän urakkana olisikin pistää pihan kukkapenkit vihdoin kuntoon. Pihalla on vain kaksi kukkapenkkiä, varjopenkki sekä aurinkopenkki.

Varjopenkin ongelma on se, että se hukkuu taustaansa eli pensasaitaan. Penkki on liian kapea ja eikä se rajaa pihaa kun varjoisan nurkan vihreät kasvit eivät erotu nurmikosta eivätkä pensaista. Tämä luo myös mielestäni optisen vaikutelman vielä todellista pienemmästä pihasta. Kukkapenkki pitäisikin saada luomaan pihalle selkeä takaraja, joka varjosta huolimstta näkyy.

Tässä penkki aamulla, jolloin siihen paistaa aurinko. Jos tässä siis joku onnistuu kukkapenkin näkemään...



Parannussuunnitelma pitää sisällään ensin penkin levennyksen. Tämän hetken asukeista paikoilleen saa jäädä valkoraitainen kuunlilja, arovuokko sekä kaksi kurjenpolvilajiketta. Penkin leventämisen lisäksi tarkoitus olisi luoda syvyysvaikutelmaa valkoisilla kukilla ja lehdillä. Arovuokkoja jaan tasaisesti koko penkkiin tilaa valaisemaan alkukesällä ja istutan lisää valkoraitaisia kuunliljoja. Uutena tulokkaana on syysvuokko, joka kukkii myös vaalein kukin syksymmällä ja jonka lehti on kaunis ja melko samanmallinen arovuokon kanssa. Penkissä on varjosta huolimatta sitkeästi kukkinut yksi matalahko valkoinen lilja, ja sille istutan kavereita tuomaan valkeita pilkahduksia keskikesään vuokkojen kukinnan välille.

Mitä muuta valkokukkaista tai -kuvioista pieneen puolivarjon penkkiin voisi vielä tuoda? Tärkeää on, että kasvi on kaunis koko kesän.

Aurinkopenkin ongelma on epäsiisti etureuna.  Penkissä kasvaa myskimalvaa, joka kauniista kukinnasta huolimatta on aika sotkuisen näköinen lehtien ja varsien kuihtuessa ja katkeillessa. Myskimalvan lisäksi penkissä on väriminttua, syysleimua ja yksi pioni, jonka nimeä en tiedä. Penkin toisessa päässä kasvaa matala kirsikka, Pernilla. Toisessa päässä on yrttilaatikko, joka jää paikoilleen. Mittaa penkillä on vain pari metriä, tähän tilaan pitäisi siis saada mahdutettua kaikki aurinkoa vaativat kauniisti kukkivat monivuotiset, jotka pihalleni haluan. Tänä kesänä penkkiin on tungettu vielä yksi iso tomaattiruukkukin.



Tällekin penkille ajattelin lohkaista hieman lisäleveyttä nurmikolta. Värimintut ja myskimalvat saavat siirtyä takaosaan saaden seuraansa vielä pari syyshohdekukkaa, jolloin etuosaan tulisi jotakin matalampaa ja toivottavasti kauniina pysyvää. Toistaiseksi hankittuna on muutama kaunokainen, varjopenkistä aurinkoon siirrettävät alppiasterit, verikurjenpolvet ja karpaattienkelloa. Jotakin kaunislehtistä puolikorkeaa voisin vielä lisätä keskelle, jotta etenkin myskimalvan rumat varret peittyisivät. Saa ehdottaa...

Kahden kukkapenkin päivityksen lisäksi ajattelin siirtää mustaherukan ja vadelman pihalta palstalle. Näiden tilalle ajattelin laittaa siemenestä kasvattamiani harmaamalvikin taimia. Näillekin ehkä tarvitsisi vielä jonkin reunuskasvin peittämään paljaita varsia.

Tiedän kyllä että laajemmat alueet samaa kasvia olisivat ehkä tyylikkäämpiä, mutta siitä on käytettävissä olevan tilan puitteissa vain tingittävä kun haluan kuitenkin pihalleni mahdollisimman paljon erilaista kukintaa. Tässä on siis kesän viimeisin projektini kotona. Sen jälkeen saakin alkaa keskittyä taas palstaan, joka on ollut nyt kuukauden aivan hunningolla. Kuvissa kukkapenkeistä pois kaivettuja perennoja, uusia taimia ja uusia penkkien rajauksia.





maanantai 8. elokuuta 2016

Hyvän päivän eväät

Blogissani on ollut hiljaista. Joko olen räpsinyt kuvia, mutten ole ehtinyt kirjoittaa niistä, tai sitten mielessäni pyöritellyt asioita, joista kirjoittaa, muistamatta napata kuvia. Kesä on ollut myös kovin puuhakas ja lomani turhan lyhyt. En avannut tietokonetta lomallani kertaakaan. Palstalla olen toki puuhastellut vaikkakin paljon vähemmän kuin olisin halunnut.

Sadonkorjuu alkoi tänä vuonna viime kesää myöhemmin, olinhan kylvöissäkin myöhemmässä. Vasta heinäkuun lopulla kasvimaa alkoi tuottaa mainittavammin ruokaa. Elokuun alussa palasin töihin ja nyt jo kahdeksan päivän ajan olen ollut lähes omavarainen erityisesti lounasruokailun suhteen.

Tämän päivän lounaani näytti ennen salaatiksi kokoamista tällaiselta:



Olen monena päivänä keittänyt lounassalaattiin pari perunaa tuomaan ruokaisuutta. Papuja olen myös lisännyt tuomaan proteiinia, ja tänään salaatissa oli niin härkäpapuja, violetteja taitepapuja, keltaisia vahapapuja kuin ruusupapujakin.

Salaattipenkkini on voinut vähän kituisasti,  mutta kyllä sieltä yhden perheen tarpeisiin on salaatinlehtiä vielä riittänyt. Perusvihreiden lisäksi salaattiin makupaloiksi tuli hieman vuonankaalia (vuoden ensimmäiset) sekä muutama lehti rukolaa,  mangoldia, sareptansinappia ja nameniaa.

Lisänä vielä yksi avomaankurkku, pieni kesäkurpitsa, muutama tomaatti ja sokeriherneitä. Kaupasta nappasin  mukaan yhden pienen fetapakkauksen ja niin oli lounaani koossa - fetaa lukuunotta omalta maalta!




Iltapäivällä on hyvä turvautua pieneen välipalaan, ettei nälkä pääse riistäytymään hallitsemattomaksi. Myös aamiaiseen pitäisi sisältyä kasviksia, hedelmiä tai marjoja. Minun aamu- ja välipalani nyt satokaudella rakentuvat aika usein esimerkiksi näistä:



Keksin viimekesänä ylenmääräiselle salaattisadolle käyttöä sekoittelemalla erilaisia vihersmoothieita. Tänä kesänä löysin uuden mainion kaurapuuterin, Puhtikauran. Sillä juomaan saa enemmän täyttävyyttä.




Raikas vihersmoothie (kolme keskikokoista lasillista):

2 nektariinia
1 omena
1 banaani
1 sitruuna
4 lehtikaalin lehteä
4 isohkoa salaatinlehtä
Tilkka hunajaa
0,5 - 1 dl vettä
3 rkl puhtikauraa

Löytämissäni puhtikauraresepteissä kauraa  on reilummin suhteessa nesteen määrään, mutta puuteri turpoaa veden vaikutuksesta paljon, ja reilummin kauraa sisältävät juomat tulisi juoda samantien, ettei smoothie muutu puuroksi. Kun kuitenkin teen seuraavan aamun ja iltapäivän juoman valmiiksi edellisenä iltana, en ole uskaltanut laittaa enempää.

Näillä kun pärjää päìvän, niin illalla voi vaikka grillailla. Lisäkkeet lihalle, kalalle tai halloumi-juustolle ovat nekin aika usein palstan antimia.

Mukavaa sadonkorjuuaikaa kaikille!