torstai 26. toukokuuta 2016

Etenemistä

Aurinko on hellinyt meitä. Luonto muuttuu keväisestä kesäiseksi. Myös mieli on kesässä tällaisilla säillä.




Palstalle olen nipistänyt aikaa lähinnä yöunista. Useana iltana palsta-alue alkaa jo hiljentyä,  kun minä lapsille iltasadun luettuani karautan paikalle. Valoa riittää jo yli yhteentoista.

Töiden eteneminen tällä aikataululla on hidasta, mutta paljon olen jo saanut aikanakin.  Ympäröivään vehreään ja rehevään luontoon verrattuna vastakylvetty palsta on toki varsin karu, mutta kyllä tässä ainakin viljelijän silmä jo lepää...





Toisaalta valittu kuvakulma vaikuttaa asiaan merkittävästi. Tässä hieman vähemmän mukava näky. Tähän on tulossa kaalimaa ja kurpitsapenkit. Onneksi taimet näyttävät vielä viihtyvän ruukuissaan, sen verran savottaa on jäljellä.



Valmiina palstalla on suurin osa juureskylvöistä, sipulit, salaattipenkki, perunamaat sekä härkäpavut ja hieman herneitä.  Tällä viikolla kylvimme myös pienten puutarha-apulaisteni omat kasvimaat. Molemmilla on oma lavakkaulus ja niihin valikoitui herneitä,  porkkanaa, pinaattia ja retiisiä. Pienempi halusi lisäksi nauriita (vaikka muisti kyllä ettei viime vuonna niistä tykännyt) sekä kesäkukkia.  Vanhemmalle laitettiin muutama auringonkukka. Molemmille tulee myös kirsikkatomaatti, kunhan taimet kasvavat vielä hieman.

Pari viimeistä iltaa olen puuhastellut kukkapenkin kimpussa. Palstallani toisen laidan koko pituudelta on kapea kukkapenkki,  ja ajatus on ajan myötä täyttää se perennoilla ja sipulikukilla. Tänä vuonna perennoja on kuitenkin vielä melko vähän, joten paljon olen kylvettyjen kesäkukkia varassa. 

Siistin penkin molemmat reunat, kitkin rikkaruohot ja lisäsin pinnalle ohuen kerroksen multaa. Melkoisesti ryhtiä tuli koko palstan olemukseen tällä toimella. 





Istutin myös puutarhamessuilta jemmaamani salkoruusun juurakot sekä muutaman Punakosmoksen taimen ja siirsin yhdessä nurkassa tiiviisti kasvaneita maariankellon taimia väljemmin - ainakin oletan että kyse oli maariankellosta, jota kyseiseen nurkkaan viime keväänä kylvin. En koskaan ollut oikein varma, kasvoiko siinä vain rikkaruohoja vai myös jotain kylvämääni. Yhdenlaisia pieniä taimia en rikkaruohoksi tunnistanut ja viime kesän niitä siinä nurkassa suojelin. Nyt niitä on sitten levitetty pitkin kukkapenkkiä joten toivon kovasti että se on jotain kauniisti kukkivaa.


Kukkaloisto koostuu vielä yksinäisistä kukkijoista siellä täällä. En malta odottaa että kasvit leviävät tästä.

Jostain syystä olin odottanut siperianunikon kukkivat valkein kukin mutta tämähän on aivan loistavan keltainen!




Laukat kukkivat ylhäisessä yksinäisyydessään. En lainkaan ymmärtänyt, että nämäkin ovat näin aikaisia kukkijoita.




Nåidenkin henkilöllisyys sitten selvisi, ja tunnistin tämän anatolian pikarililjaksi.



Tässä on palstani ensimmäinen akileija. Kaivoin viime kesänä isovanhempieni vanhan talon pihapiiristä heinikkojen keskeltä vaarini aikanaan istuttamia perennoita. Mukana oli useampi akileija-lajike, jotka kaikki muuttivat palstalle. Akileijoijen lisäksi pihapiiristä löytyi jotakin liljaa joiden toivon selvinneen siirrosta palstalle kesken kasvukauden sekä jotakin kurjenpolvilajiketta, jotka siirsin pihalle puolivarjon penkkiin, jossa minulla muutenkin on kurjenpolvia. Nämä kasvit ovat ihana muisto edesmenneestä vaaristani, joka vanhoilla päivillä innostui puutarhan hoidosta ja laajensi heidän pihansa kukkaloistoa lopulta metsänkin puolelle. Nyt autioituneen talon pihapiiri on surullisen rehevöitynyt, mutta ehkä joidenkin kukkien pääseminen uuteen elämään olisi vaarini mieleen.




Tässä palstan kukkijat sitten tulivatkin esitellyiksi. Loppukesälle kohdistuu kuitenkin suuria odotuksia, kun kylvökukkien kukinta-aika koittaa.




keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Hitaasti mutta varmasti

Vaikka työt palstalla ovat lähteneet hieman hitaasti käyntiin, kyllä siellä jotain tapahtuu. 

Suurin osa tapahtumista on viime vuoden puuhien ansiota.

Tämä kaunokainen oli kollegan tuliainen Hollannin matkalta.


Syksyn viimeiset heräteostokset siemenkaupasta - sittenkin sipulikukkia palstalle, kun alennusmyynnistä sai!



Tietenkään en merkinnyt ylös, mitä sipuleita mihinkin kohtaan istutin. Pussien etiketit sentään ovat tallessa, mutta taidan ihan suosiolla odottaa näiden seuraavien kukintaa, ennen kuin yritän leikkiä tunnistusleikkejä.




Tämä on varmasti laukka.



Mutta mikä tämä ihanainen mahtaa olla?





Tässä oletan olevan kaksi kuningasliljaa, mutta suoralehtisistä en kyllä tiedä. Hajulaukkaa?



Mutta entäs nämä sitten?




Narsissin sentään tunnen.




Ja tämä söpöläinen on siperianunikko. Ostin kaksi tainta viime kesänä jostain jämämyynnistä, olivat varsin surkeita ja vaatimattomia, mutta niin vaan ovat juurtuneet ja nyt oli jo ihan kunnollinen lehtiruusuke noussut maasta, ja tämä ensimmäinen nuppu. Voi suloisuutta.


Valkosipulitkin kasvavat jo komeasti, ja kuvassa kokeiluni kokonaisena maahan laitetusta talvivalkosipulista, jonka kynnet pitäisi voida jakaa varhain keväällä (ei kai se jo mennyt?) kasvamaan yksittäin. Ajattelin näin saada kasvimaalle esim. salaattipenkkiin valkosipuleita. Valkosipulien jakaminen kuuluukin tämän viikon tehtävälistalle.



Minttuun voi aina luottaa. Joskus liikaakin...



Jotain palstalla sentään on tänä keväänäkin ehtinyt tapahtua. Vaikka kylvöt vielä antavat odottaa, perunat on istutettu. Neljä riviä, pienet pätkät useampaa lajiketta. Mukana perussiikli ja -timo, sekä muutama Hyötykasviyhdistyksen valikoimasta valittu vieraampi lajike, mm. shetlannin musta. Kahteen riviin laitoin myös härkäpapua, luonnollisesti tämä kumppanuus on myös testattava.



Tästä tämä taas alkaa, hieman hitaasti mutta aivan varmasti!

tiistai 17. toukokuuta 2016

Ulkoilua ja ulkoilutusta

Huhtikuun vaihtuessa toukokuuksi saimme yhtäkkiä kesäsäät! Palstaviljelijän elämässä sen pitäisi tarkoittaa kiireistä kautta, kun lämpenevään maahan pitäisi saada nopeasti siemeniä ja sitä ennenhän vasta tehtävää riittää.


Tänä vuonna kävi kuitenkin niin, että lomailin juuri huhtikuun viimeisen viikon kun satoi ja ilma oli kylmää kuin suomalaisena juhannuksena ja jouluna. Kun helteet koittivat, olin taas koko viikon kiinni pitkissä työpäivissä, joiden jälkeen en ole ehtinyt juuri palstalle puuhailemaan. Kun vielä lasten synttärit osuvat tähän huhti-toukokuuhun, niin vähäisetkin vapaahetken ovat menneet kakkuja leipoessa ja siivottavakin on ollut, vaikka muuten niillä helteillä olisimme varmasti antaneet sisätilojen olla kodillemme valitettavan ominaisessa kaaostilassa.


Kaiken tämän keskellä teimme vielä pienen viikonloppuirtioton. Vietimme vappuviikonloppua aurinkoisessa Tukholmassa ja kävimme kuuntelemassa, miltä ihanan Adelen ihana ääni kuulostaa livenä (kyllä, kuulostaa ihanalta!). 


Palstakauden aloitus on siis jäänyt hieman muiden puuhien  varjoon. Puutarhurina olenkin vielä toukokuun alussa keskittynyt taimien vaalimiseen.





Esikasvatussesonki on juuri nyt huipussaan. 




Kausi alkoi tammikuussa varovaisesti chilillä, latva-artisokalla ja varsisellerillä. Helmikuussa multiin pääsivät ensimmäiset tomaatit, mukulaselleri ja purjo.




Maaliskuussa vauhti kiihtyi, ja kylvöksiin tuli mukaan kukkia niin perenna-, kesäkukka- kuin yrittipenkkiinkin. Yrttipenkkiin on ollut tarkoitus saada maurinmalvaa, rohtosalkoruusua, punaluppoita, iisoppia sekä rohtopäivänhattua. Viimeisin ei tosin koskaan itänyt, enkä löytänyt enää siemenpussia, joten uusintakylvökin jäi. Muista olen kasvatellut taimia nyt kolmatta kuukautta.





Kesäkukkapenkkiin olen kasvatellut punakosmosta ja kirjosalviaa, joiden niidenkin taimet ovat vielä aika honteloita. Punakosmoksen pieniin taimiin on tullut jo kukan nuppujakin, joita olen tässä vaiheessa nyppinyt kylmästi pois taimien kasvamista hieman suuremmiksi odotellessa. 


Perennakylvökset puolestaan eivät ole olleet kovin menestyksekkäitä. Syyshohdekukka kyllä iti, mutta pienenpienet taimet kuihtuivat varsin nopeasti. Punapäivänkakkarasta hengissä on kolme pienoista tainta. Harmaamalvikin siemenistä kaksi iti, tarhajalomalvasta ei yksikään. Perennojen osalta toivoa lisäävät palstalle tekemäni syyskylvöt. Hautasin kylvökseni viinirypälerasioissa palstan reunalle maahan ja nyt rasioissa vihertää. Niistä lisää myöhemmin.  


Hyötykasvipuolella kylvin maaliskuussa lisää tomaatteja, jotka jostain syystä ovat kasvaneet hyvin kituisasti. Basilikat sen sijaan kukoistavat - kaikki kuusi lajiketta.













Huhtikuun kylvöihin kuluivat kurpitsat, lamopinaatti, fenkoli, persilja, meirami ja korianteri. Kylvin myös kukkia ulos astioihin, joita olen pitänyt lasikantisessa lavassa ja öisin harsottanut. Itävyys on ollut kuitenkin melko heikkoa. Ulkokylvöissä mukana oli idänunikkoa, rohtopäivänhattua, kääpiösamettikukkaa ja kesäasteria. Huhtikuussa kylvin myös kaaleja, mutta nypin taimet pois ja kylvin uuden kuun vaihteessa. Huonosti kasvuun lähteneiden maaliskuisten tomaattien kaveriksi kylvin vielä yhden setin tomaatteja. En tiedä, onko sadosta toivoakaan, mutta aina saa yrittää.




Toukokuun lämpimät ovat lisänneet esikasvatutsyölistalle yhden uuden puuhan. Kylvämisen ja koulimisen lisäksi on alkanut taimien ulkoiluttaminen. Olenkin jo aiemmin maininnut, että kodissamme on varsin huonot esikasvatusmahdollisuudet, eikä yksi pieni kasvilamppu sitä miksikään voi muuttaa. Niinpä taimet oli saatava lisävaloon heti, kun se paljaan taivaan alla vain oli mahdollista tehdä. Viimeiset kaksi viikkoa aamu ja iltarutiineihini onkin kuulunut erinäisten taimilaatikoiden ja tarjottimien kuskailu aamulla pihalle ottamaan aurinkoa ja illalla takaisin sisään suojaan kylmilätä öiltä.











Kylvöjäkin olen jatkanut vielä toukokuussa. Kaalit kylvin uudelleen, kesäkurpitsat saivat alkunsa toukokuun ensimmäisellä viikolla. Päätin kasvattaa taimet myös mangoldista ja muutamasta salaatista, lähinnä saadakseni lisäaikaa palstan maatöille. Huhtikuinen fenkolikylvö ei ole menestynyt kovinkaan hyvin, puolet taimista ovat kuihtuneet, joten uusintakylvö oli niidenkin osalta ohjelmassa.


Toukokuiset kylvökset ovat päässeet heti idettyään ulos valoon ja viileään. Honteloita taimia ei enää ole näkynyt ulkoilukauden alettua. Kesäkurpitsat etenkin ovat aivan erilaisia kuin viime keväänä monta viikkoa sisällä kasvaneet. Jos nämä myöhään kylvetyt taimet ehtivät tuottaa satoa, tiedän ainakin että tästä eteenpäin mieluummin viivyttelen kuin kiirehdin kylvöjen kanssa.









Viimeisenä multiin pääsivät pavut vasta äitienpäivän jälkeen. Samalla kertaa päätin sittenkin kylvää myös avomaankurkut ruukkuun. Ja jostain kummasta löytyi vielä muutakin kylvettävää, krasseja, vuonankaalia, punaparsahernettä. Muutaman kaalinsiemenenkin vielä laitoin multiin, ihan vain varalta.  Tsinnioitakin päätin sittenkin  esikasvattaa, samoin pillisipulia.  Yllättävä tieto oli, että lanttua suositellaan esikasvattamaan - ja minähän kylvin sitäkin.

Josko nyt olisi aika vihdoin keskittää kylvötarmo suorakylvöihin? Ulkoilutettavaa alkaa olla enemmän kuin aamuisin millään mahtuu. 

maanantai 16. toukokuuta 2016

Elossa sittenkin!

Palstallani on alkamassa vasta toinen vuosi, enkä kovin paljoa monivuotisia kasveja ole sinne vielä istuttanut. Muutamia jännityksen hetkiä on kevääseen kuitenkin mahtunut, kun mietin, miten nuoret kasvit mahtoivat viime talven äkkinäisistä paukkupakkasista ilman suojaavaa lumikerrosta selvitä.


Syksyllä kärräsin palstalle jonkin verran lehtiä, mutten tajunnut käyttää niitä ensisijaisesti monivuotisten kasvien suojaamiseen, vaan peitin lehdillä tyhjät käännetyt kasvimaapalstat lähinnä lisätäkseni maahan vähän kerrallaan humusta. Niinpä arat juurakot olivat täysin talven armoilla.


Eniten jännitin parsapenkin puolesta. Palstallani maa on varsin savista, joten se ei ole parsalle mitenkään ihanteellista. Penkkiin kärräsin edellisenä keväänä jonkin verran ostomultaa, ja syksyllä kaivoin penkin reunoille ohuet hiekalla täytetyt "ojat", samoin ohenisin penkin päässä ojan penkalla maata hiekalla. Katteena penkissä oli sadonkorjuun jäljiltä erilaisia naatteja ja lehtiä.


Pitkään näytti siltä, etteivät pienet taimet ole selvinneet elossa. Mutta sitten viikonloppuna löytyi tällainen:




Minä suorastaan hihkuin ilosta!


Neljän muun taimen osalta epävarmuus jatkuu. Toivottavasti niistäkin nousee pian jotain vihertävää.


Myös yrittipenkissä ehdin kuvitella suuret menetykset. Näytti siltä, että monta vuotta pihalla talvehtinut salvia olisi mennyttä. Samoin viime keväänä taimesta kasvattamani pienet salviat. Kuivat oksat ovat törröttäneet surkeina maasta. Ja nyt. Pienet taimet olivat yhtäkkiä aivan vihreinä! Isossakin pieniä uusia lehtiä näkyi kuivien oksien päässä. Olen tainnut olla hieman liian kärsimätön.






Kaksi timjamia, yksi palstalla ja yksi pihalla, näyttää yhä täysin kuolleelta, mutta ehkä pidän vielä niidenkin suhteen toivoa yllä. Pihan yrttilaatikossa sitruunatimjamissa on pienenpieniä vihreitä pilkahduksia sentään. Onnellinen yllättäjä on ollut rakuuna. Palstalla venäläinen rakuuna kasvaa jo vaikka kuinka. Yrttilaatikossa ranskalainenkin versio on täysin hengissä! Luulin sen olevan kaikkein epävarmin selviäjä, mutta ei sinne päinkään.


Toinen yllättäjä ovat olleet Lidlistä ostamani laventelit. Näiden ajattelin olevan varmuudella jotain pohjoismaiseen ilmastoon sopimatonta lajia, mutta niin niissäkin kuolleen harmaan keskellä on jotain vihreää! Ei sitä juuri näy, mutta silmiä oikein siristämällä se sieltä löytyy!








maanantai 2. toukokuuta 2016

Kaalinkasvattaja

Kasvatin viime kesänä parsakaalia, palmukaalia, lehtikaalia sekä suippokaalia. Vaikka yksi parsakaalilajikkeista ei tehnyt kukintoja lainkaan ja suippokaali maistui vähän liiankin hyvin ötököille, innostuin kaaleista ja tänä vuonna kaalimaa tulee olemaan aavistuksen viimevuotista suurempi.

Kylvinkin kaalit pari viikkoa sitten ja kaikki savoijinkaalia lukuunottamatta itivät erinomaisesti. Taimikasvatukseen minulla ei ole kovin hyviä tiloja, vaan esikasvatettavat taimet ovat olohuoneen ikkunan edessä, luultavasti noin 20 asteen lämpöisessä huoneilmassa ja korkeintaan puoliauringossa, koska eteläseinän ikkunoita varjostaa koko asunnon levyinen ja melko syvä parveke. Esikasvatusolosuhteet siis ovat korkeintaan välttävät. Näillä on kuitenkin tultava toimeen - ja tähän asti on tultukin. 

Tällä kertaa taisi kuitenkin käydä niin, että kaalit eivät pitäneet olosuhteista, jotka niille pystyin tarjoamaan. Varret venähtivät  muutamassa päivässä pitkiksi ja honteloiksi ja lakosivat, vaikkei vielä ollut kuin sirkkalehdet kannateltavina.





Hyötykasviyhdistyksellä on hyvät ohjeet kukkivien kaalien kasvatuksesta. "Viileys ja valo ovat onnistumisen edellytykset". Niinpä niin! Parsakaalin taimille optimilämpötila on 15-18 astetta. Luin myös Parasta Puutarhasta blogista Kerttulin ohjeita parsakaalin kasvatuksesta, ja innostuin parsakaalin kylvämisestä suoraan kasvihuoneeseen. Viileässä ja valoisassa voisi saada vahvat taimet. 

Meidän pihalla ei toki kasvihuonetta ole, mutta muutama vanha ikkuna varastosta löytyi. Niinpä eilen illalla päädyin nyppimään kaikki hontelot kaalintaimeni taimikennosta. Tilalle kylvin samoihin multiin uudet siemenet. Kylvös sai viettää yhden yön lämpimässä kylppärin lattialämmityksen hemmoteltavana. Tänään aamulla se joutui  pihalle, yrttilaatikkoa vasten nostettujen ikkunoiden alle pihan aurinkoiselle reunalle. Aamulla lämpöä oli vain muutama aste, mutta päivällä oli jo ihanan lämmintä. Viileinä päivinä voisin virittää reunoille vielä harsotkin, vaikka kai tuolla lasien takana ainakin tällä viikolla lämpö nousee sinne 15 asteen paikkeille. Valoa ainakin pitäisi riittää, jos mullasta vaan jotain vihreää alkaa kurkotella. 

Nyt toivotaan parasta ja vahvoja kaalin taimia!  Yöksi taidan sentään kylvöksen nostaa vielä sisälle, mutta muuten kokeillaan näin.





Kaalirepertuaarina kylvöksessä on nyt siis neljä parsakaalilajiketta (Purple Sprouthing, Kalibroc, Calabrais ja vielä yksi ohuita versoja tekevä jonka nimeä en nyt muista), kolmea lehtikaalia (punaista, vihreää kiharaista ja vihreää vähemmän kiharaista), palmuaalia (Black Magic sekä Nero di Toscana, joissa en viime vuonna kyllä havainnut juuri eroa) sekä suippokaalia ja kyssäkaalia. Kaalimaalla on tilaa 32 kaalintaimelle, joten neljä per lajike, paitsi lehtikaalia kutakin kaksi (ja jos tekee tarkistuslaskennan, niin voi huomata, että kaksi tainta jää sittenkin yli. Lehtikaalia saattaa päätyä kukkapenkkiinkin). Yritin tosiaan kylvää myös savoijinkaalia, mutta koska edellisestä kylvöstä yksikään ei itänyt, ja muistan jo viime vuonna itävyyden olleen surkeaa, päätin unohtaa ne siemenet tällä kertaa. Eiköhän näissäkin riitä meille syömistä, jos vain lähtevät kasvuun.