Palstallani on alkamassa vasta toinen vuosi, enkä kovin paljoa monivuotisia kasveja ole sinne vielä istuttanut. Muutamia jännityksen hetkiä on kevääseen kuitenkin mahtunut, kun mietin, miten nuoret kasvit mahtoivat viime talven äkkinäisistä paukkupakkasista ilman suojaavaa lumikerrosta selvitä.
Syksyllä kärräsin palstalle jonkin verran lehtiä, mutten tajunnut käyttää niitä ensisijaisesti monivuotisten kasvien suojaamiseen, vaan peitin lehdillä tyhjät käännetyt kasvimaapalstat lähinnä lisätäkseni maahan vähän kerrallaan humusta. Niinpä arat juurakot olivat täysin talven armoilla.
Eniten jännitin parsapenkin puolesta. Palstallani maa on varsin savista, joten se ei ole parsalle mitenkään ihanteellista. Penkkiin kärräsin edellisenä keväänä jonkin verran ostomultaa, ja syksyllä kaivoin penkin reunoille ohuet hiekalla täytetyt "ojat", samoin ohenisin penkin päässä ojan penkalla maata hiekalla. Katteena penkissä oli sadonkorjuun jäljiltä erilaisia naatteja ja lehtiä.
Pitkään näytti siltä, etteivät pienet taimet ole selvinneet elossa. Mutta sitten viikonloppuna löytyi tällainen:
Minä suorastaan hihkuin ilosta!
Neljän muun taimen osalta epävarmuus jatkuu. Toivottavasti niistäkin nousee pian jotain vihertävää.
Myös yrittipenkissä ehdin kuvitella suuret menetykset. Näytti siltä, että monta vuotta pihalla talvehtinut salvia olisi mennyttä. Samoin viime keväänä taimesta kasvattamani pienet salviat. Kuivat oksat ovat törröttäneet surkeina maasta. Ja nyt. Pienet taimet olivat yhtäkkiä aivan vihreinä! Isossakin pieniä uusia lehtiä näkyi kuivien oksien päässä. Olen tainnut olla hieman liian kärsimätön.
Kaksi timjamia, yksi palstalla ja yksi pihalla, näyttää yhä täysin kuolleelta, mutta ehkä pidän vielä niidenkin suhteen toivoa yllä. Pihan yrttilaatikossa sitruunatimjamissa on pienenpieniä vihreitä pilkahduksia sentään. Onnellinen yllättäjä on ollut rakuuna. Palstalla venäläinen rakuuna kasvaa jo vaikka kuinka. Yrttilaatikossa ranskalainenkin versio on täysin hengissä! Luulin sen olevan kaikkein epävarmin selviäjä, mutta ei sinne päinkään.
Toinen yllättäjä ovat olleet Lidlistä ostamani laventelit. Näiden ajattelin olevan varmuudella jotain pohjoismaiseen ilmastoon sopimatonta lajia, mutta niin niissäkin kuolleen harmaan keskellä on jotain vihreää! Ei sitä juuri näy, mutta silmiä oikein siristämällä se sieltä löytyy!
Onpa mukava, kun talvi ei ole vienyt kaikkea puutarhastasi. Nythän on vasta toukokuun puoliväli, joten pitää vielä olla hiukan kärsivällisyyttä. Itse ainakin uskon, että kyllä sieltä maasta vielä jotakin nousee. - Mukavaa viikon jatkoa!
VastaaPoistaNiin, olen tainnut olla hieman liian kärsimätön, kun erityisesti parsan ja salvian kanssa olin jo nakkaamassa hanskat tiskiin. Muistin juuri myös yhden selviytyjän lisää, pihalle istutin viime kesänä kuuliljoja, ja nekin nousivat vasta aika myöhään maan pinnalla niin että olin ehtinyt niidenkin osalta jo menettää toivoni.
VastaaPoistaMukavaa viikkoa myös sinulle!