torstai 28. huhtikuuta 2016

Ruutuasemakaava

Olen piirrellyt talven mittaan palstalle jos jonkinmoista pohjapiirrustusta ensi kesää ajatellen. Eivätkä ne versiot ehkä kenenkään muun silmissä juuri toisistaan eroa, mutta onhan se nyt tärkeää, onko porkkanapenkki sipulin vieressä vai ei, ja jos on niin mahtuvatko molemmat juureslohkoon vai salaattilohkoon,  kun alkuperäisessä suunnitelmassa olivat eri lohkossa.

Viljelypalsta on todellakin aivan riittävän iso pala maata minun tarpeisiin,  enkä yhtään isompaa alaa ehtisi hoitaa. Silti tuntuu, etten saa sinne mahtumaan kaikkea, mitä haluaisin kasvattaa. Sen lisäksi, että haluaisin kokeilla kaikenlaista, toivoisin myös että viljelyävien kasvien osalta olisimme satokauden ajan omavaraisia - keittiössä säilyviä,  mm. sipulia saisi riittää vähän sadonkorjuun ylikin.

Ensi kesänä yritänkin käyttää 76 neliötäni viime vuotta tehokkaammin. Aavistuksen vajaamittainen tuo palstani tosiaan on, ja tarkastusmittauksessa viime syksynä sain viimeiseksi tulokseksi mitat 8 x 9,5 m. Leveydeltä jää siis metri puuttumaan, kun standardi palsta on aarin,  toki niin että käytävät ja ojat mitataan pois viljelypalsta. Tuolle puuttuvalle metrillä leveyssuunnassa  olisi kyllä käyttöä, mutta kun en sitä käyttööni saa, yritän tehostaa muuten.

Kiinnostuin ajatuksesta ryhmittää kasvit palstalla rivien sijaan ruutuperusteisesti. Pohjapiirrosten piirtämisestä kun pidän, niin mikäpä olisi mukavampaa kuin uppoutua ratkaisemaan tilankäyttöongelma, jossa tietty määrä kasveja tietyillä tilankäyttövaatimuksilla tulee saada mahtumaan määrättyyn määrään samankokoista ruuduista koostuvia kasvimaa neliöitä.

Tähän on laadittu oikein metodi, ja minähän riensin heti tästä kuultuani kirjastoon lainaamaan metodia esittelevän kirjan. Mel Bartholomew on jo 1980-luvulla laskenut puolestani, kuinka monta kappaletta mitäkin kasvia voi kasvattaa 30 x 30 cm kokoisista ruuduissa.




Ideana kirjassa esiteltävässä ruutuviljelyssä on, että kasvimaan suunnittelu perustuu 1,2 m x 1,2 m viljelyneliöhin,  jotka puolestaan jaetaan kukin 16 ruutuun joiden koko on siis 30 cm x 30 cm. Yhdessä ruudussa kasvatetaan aina yhtä lajia. Saman perusneliön eri ruuduissa kasvatetaan eri kasveja, tai tarvittaessa tietysti useammassakin samaa kasvia, jos sadoille on tarvetta.







Kasveja istutetaan tai kylvetään vain sen verran, kuin niitä kyseisessä ruudussa mahtuu kasvamaan ja eri kasveilla tämä määrä per ruutu on erilainen. Tällä tavalla jokainen kasvi saakin tarvitsemansa kasvutilan ilman jatkuvaa harventamista. Esimerkiksi porkkanaa neuvotaan kylvämään 16 kpl yhteen ruutuun, kun taas kesäkurpitsa vie jo yksin yhteensä yhdeksän ruutua. Rivivälien sijaan siis välitetään vain tarvittavasta taimivälistä, ja näin tehostetaan tilan käyttöä kasvimaalla. Samalla vältytään viljelemästä liikaa yhtä samaa lajia vain siksi, että kaikkia kasveja kylvetään tietyn mittaisiin penkkeihin päästä päähän. Ruutuja voi valita kullekin kasville sen verran, mitä sadolle on tarvetta.

Ruutuviljelymetodin mukaisesti lajin taimivälin mukaan voi siis päätellä, kuinka monta kasvia mahtuu yhteen 30x30 cm ruutuun. Jotta tämä ei jäisi lukijalle epäselväksi, on kirjassa uhrattu yhteensä sivukaupalla tilaa tämän havainnollistamiseen kuvina. Porkkanan vaatima taimiväli on siis 7,5 cm, ja tästä päästään alla olevan kuvan mukaisesti yhdessä ruudussa kasvaviin 16 porkkanaan. Seuraavana salaattien vaatimus 15 cm rivivälistä vastaavasti kuvattuna. Alimpana kurpitsa. 





Jotta asia ei jäisi epäselväksi, on kuvien sijaan yksittäiset kasvit kuvattu vielä pisteilläkin...



Tässä vielä ohjeet pensaspinaatin, parsakaalin, sipulin ja tomaatin ruudutukseen.

Ruutuajattelun tueksi kirjassa esitellään myös keinoja helpottaa kasvatusta ruuduissa. Mm. yksittäisten taimien istutus pieniin syvänteisiin vähentää kastelun tarvetta. Tiivis istutus sinänsä jo vähentää rikkaruohojen määrää. Ja harvennustahan tässä menetelmässä ei harrasteta lainkaan, kun ruutuun kylvetään täsmälleen oikea määrä siemeniä. En muista, miten huonoon itävyyteen neuvottiin varautumaan... Kasvua tukevat välineet kuten köynnöstuet ja suojakehikot kehoitetaan tekemään myös ruutuviljelmien mittojen mukaisesti. Kuvan suojaritilä on sekin 30x30 sentin mukainen. Kasteluntarvetta taas voidaan vähentää istuttamalla taimet pieniin syvänteisiin.


Kirjassa esitetään myös ideaalikoko ruutuviljelmälle. Ajatuksena on, että kannattaa käyttää energiaa viljelläkseen vain juuri sen verran, mitä itse/perhe syö. Ylimääräisen sadon viljely vie aikaa ja vaatii vaivaa, jolloin harrastelijaviljelijä saattaa väsähtää eikä jäksa pitää viljelyksistään huolta. Paremman sadon saa viljelemällä vähemmän alaa tehokkaasti ja huolellisesti, kuin ison alan laiskalla viljelyllä.

Nelihenkiselle perheelle ilman varastointimahdollisuutta riittää kuulemma neljän ruudun tuottama sato. Jos isoja kasveja on mukana, tarvitaan korkeintaan kuusi ruutua. Muuten satoa tulee liikaa, ja työmäärä kasvaa suureksi. Jaa, ehkä näinkin. Minun ongelmani ei kuitenkaan alun perin ollut se, ettemme saa perheelle riittävästi ruokaa aarin kasvimaaltani, vaan etten meinaa saada sinne mahtumaan kaikkia kasvilajeja, joiden viljelyä haluan kokeilla. Niinpä kuuden ruudun sääntö joutaa roskakoppaan. Tein tietysti oman ruutuviljelysuunnitelmani, jossa tosin tilankäytön maksimoimiseksi muutama vierekkäinen ruutu ovat joutuneet sulautumaan yhteen. Jos perunaa ei lasketa (sitä ei kai tuohon kuuden ruudun riittävään määrään sentään oltu laskettu), kattaa oma ruutuviljelmäni 14,5 ruutua. Näiden ulkopuolella kasvavat vielä artisokat, tomaatit ja yrtit. Ehkä myös yksi kurpitsa. Lisäksi lapset saavat omat vajaamittaiset ruutunsa. Muutama muukin ruutu on jäänyt vajaamittaisiksi, kun tilaa on pakko varata työskentelylle (ja eväiden syömiselle palstalaatikko pöytänä toimien).

Tämän ruutuasemakaavan toteuttamista siis jo viikonloppuna aloittelin.











tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kausi avattu

Palstakausi 2016 on nyt avattu. Viikonloppuna kannoin työkalut palstalaatikkoon, kuskasin palstalle heinäpaaleja, multasäkkejä ja Pollen parasta ja ryhdyin innolla hommiin.




Sunnununtaina olimme isomman apulaispuutarhurin kanssa hommissa. Hän menee ensi syksynä kouluun, ja kun palstalta on rauhallinen lyhyt reitti kotiin ilman vaikeita tienylityksiä, sai hän luvan harjoitella itsenäistä pyöräilyä välillä koti - palsta. Itse ajelin autolla perässä, kun tavaroita oli vietävänä. Omatoiminen pyöräily tarkoittaa sitä, että saan jatkossa palstaseuraa ilman tylsiintymisvalituksia. Puutarha-apulaiseni voi tulla hetkeksi kanssani ja suunnata itse kotiin kun alkaa kyllästyttää - edellyttäen tietysti vielä, että kotona odottaa toinen aikuinen. Jee!


Tämän kauden työt alkoivat kompostin siirrolla yhdestä nurkasta toiseen. En oikein tiedä, oliko kompostimassa hiukkaakaan sellaista, kuin olisi tarkoitus. Ainakaan se ei haissut pahalle, eikä ollut märkää liiskaa. Oksia ja savista multaa lähinnä. Savisuus johtunee siitä, että olen kipannut sinne suuren määrän kitkettyjä juuririkkaruohoja, joissa on juuripaakkujen mukana ollut varmasti aika paljon savista maata. En toisaan tiedä, onko siitä haittaa. Jossain vaiheessa viime kesänä tuntui, että kompostiin kerääntyi kaikkea muuta paitsi vihreää, ja epäilin, alkaako hajoamista tapahtua lainkaan. Jotain selvästi on kuitenkin tapahtunut. Nyt odotellaan sitten syksyyn, ja katsotaan sitten näyttääkö tulos kompostimullalta.


Kompostin ohella sunnuntain työnä oli maa-artisokkien istutus. Vanhan kompostin paikalle paransin pienen nurkkapläntin jonne painelin mukulat. Viime vuonna artisokat olivat täysin parantamattomassa savimaassa, eikä sato ollut kovinkaan runsas. Tällä kertaa artisokat saivat hieman hiekkaa, turvemultaa ja hevosenlantaa. Katsotaan, onko sato yhtään parempi näillä eväin. Pinnalle laitoin vielä hieman olkia - lähinnä ehkä sen vuoksi, että näyttäisi siltä että jotakin on jo tehty.




Vietämme tällä viikolla lomaa, ja kuinka sopivasti (eikä ihan sattumalta) se osuukaan kevättöiden aloituksen ajankohtaan. Itsehän olisin tyytyväisenä vaikka koko viikon palstatöissä, mutta lapsille pitää ehkä ihan jotain pientä muutakin keksiä. Tällä lomalla oleilemme kuitenkin ihan vain kotona, tavoitteena lähinnä ehtiä tehdä tavallisia juttuja, joita ei ihan tarpeeksi ehdi hektisenä arkena. Käydään uimahallissa ja pelaillaan vähän tavallista enemmän pelejä, käydään eväsretkellä, peuhataan ja pötkötellään. Nykyisin kaipaankin lomalta juuri eniten näitä. Arjen kiireissä koen etten ehdi olla tarpeeksi kotona. Siksipä lomalla haluaisin olla ihan kotosalla, ainakin aina osan lomasta.  


Näyttää siltä, että maanantai oli alkuviikon ainut poutapäivä, ja nyt loppuviikolla palsta jää vielä odottelemaan parempia kelejä. Maanantain vietinkin lähes kokonaan palstalla. Aamulla satoi, joten aloitimme uimahallireissulla, mutta heti lounaan jälkeen suuntasimme isomman apulaispuutarhurin kanssa hommiin. Mittasin ja muokkasin paikan lapsille tuleville lavakauluskasvimaille. Molemmat saavat oman lavakauluksensa, johon saavat valita kasvit itse. Lavakaulukset voi käydä hakemassa jonain sateisena päivänä, paikka on kuitenkin nyt valmiina. 


Lasten kasvimaan kohdalta piti pelastaa toisaalle viime syksyiset syyskylvöni. Kylvin lähinnä perennoja pieniin rasioihin. Vielä ei juuri taimia ole näkyvissä, saa nähdä, onnistuuko tämä. Suureksi yllätyksekseni rasiassa, johon kylvin köynnöspinaattia, näkyy jotain pientä vihreää. Siemenet olivat jo edelliskeväisiä, ja olen ymmärtänyt että köynnöspinaatin siementen itävyys on hyvin lyhytaikaista, joten enpä ole varma, onko mahdollista että ne olisivat itäneet. Viime keväänäkään en useammasta kylvöyrityksestä huolimatta saanut näitä siemeniä itämään, joten olen vielä hieman epäileväinen - onkohan kyseiseen rasiaan päässyt kulkeutumaan jotain aivan muita siemeniä. Missään muussa rasiassa ei vielä elonmerkkejä näkynyt. Odottelennäistä syyshohdekukkaa, harmaamalvikkia, ruusumalvaa, tarhajalomalvaa, idänmiekkaliljaa ja rasioiden määrästä päätelleen kolmea muuta. Pitääpä tarkastaa mitä nimilapuissa lukeekaan.




Viime kesänä putsasin voikukkaa, juolaheinää ja rönsyleikikkiä umpeen kasvaneesta palstan pohjasta neljä kasvimaalohkoa. Tänä vuonna aion laajentaa niitä hieman, ja yhden viime vuona käytäväksi jääneen palasen kimpussa vierähtikin mukava tovi. Maa on aivan täynnä juurakkoja, ja perkaminen etenee todellakin lapiollinen kerrallaan. Onneksi sain viime vuonna putsattujen lohkojeni kohdalla todeta, että työ kantaa hedelmää ja juurikkojen määrä on romahtanut. Tästä saa motivaatiota aikaavievälle perkaustyölle.



Sainkin valmiiksi maanantain yhdeksäntuntiseksi venyneen palstapäiväni aikana perunamaan ja osan juurespenkeistä. Ensimmäisenä päivänä! Viime vuonna työ oli kyllä monin kerroin aikaavievempää. Kuten artisokatkin, myös perunat olivat viime vuonna pelkässä palstan savimaassa. Nyt tein myös perunamaan kohdalle hieman maanparannusta hiekan ja turvemullan voimin. Kunnollisen vaikutuksen saamiseksi olisi tosin varmasti tarpeen lisätä moninkertaisesti molempia, mutta onpa tämäkin alku.

Perunamaan ohella tein mittaustöitä. Olen hahmotellut palstalle uuden pohjapiirrustuksen, ja se täytyi merkitä kepein ja naruin. Parista kohtaa huomasin suunnitelman vaativan muokkaamista - kolmenkymmenen sentin levyiset käytävät kasvimaalohkojen välillä ovat ehkä riittävät, mutta kompostin ja tarvikelaatikon eteen tarvitaan ehkä sittenkin hieman enemmän tilaa. 

Ehdin toki hieman tutkailla kevään edistymistäkin. Valkosipulit ovat lähteneet hyvään kasvuun. Alemmassa kuvassa näkyy kokonaisina istuttamani valkosipulit, josta siis puskee varsia jokaista kynttä kohti samasta kohtaa. Nämä on tarkoitus pikapuolin nostaa maasta, jakaa ja istuttaa salaattipenkkiin.







Kukkapenkissä näkyi myös edelliskertaa enemmän eloa. Akileijat ovat jo pirteinä kurottelemassa aurinkoon. Niitä näyttää myös kylväytyneen, kun pienenpieniä pikkutaimia näkyi siellä täällä. Kaikki palstan akileijat ovat peräisin vaarini kukkaistutuksista, joita kävin viime kesänä mummin ja vaarin vanhan talon pihapiiristä etsimässä.



Köynnöspinaatin ohella tarhajalomalva oli viime vuonna ongelmallinen kylvettävä. Useamman kerran kylvin tätä, ja yhdestä kylvöksestä yksi siemen iti. Mikä onni oli huomata, että se on selvinnyt talvesta lehtipeitteen alla!




Myskimalvat ovat varmoja selvieäjiä, sen tiesin jo omalta pihaltani, josta olen myskimalvaa jopa jonkin verran joutunut kitkemään pois. Näiden lisäksi löysin punavärimintun, ruusumalvan, palavan rakkauden, punapäivänkakkaroita. Kaikki nämä tuntuvat pieneltä voitolta, kun melko pieniä ensimmäisen kesän taimia kaikki vielä syksylläkin olivat.


Myös siperian unikko,joka viime kesänä kasvoi todella kituisasti pienenä taimenruipelona, näyttää nyt tulevan vahvana esiin. Myskimalvaa ja akilleijoja lukuun ottamatta nämä ovat olleet viime kesän siemenistä, eivätkä vielä viime vuonna kukkineet. Saa nähdä joko tänä vuonna saamme kukkaloistoa monivuotisistakin.



Apulaispuutarhurini otti myös pienet päivätirsat minun huhkiessani. Aurinkokoin paistoi iltapäivällä hetkein oikein mukavasti lämmittäen, joten mikäpä tässä on loikoillessa.




Palstapäivän kruunasi iltapäivällä palstalle tulleet loput perheenjäsenet, joilla oli mukana piknik-eväät. Kävimme syömässä vieressä virtaavan joen rannalla, minkä jälkeen tapahtui apulaispuutarhurin vaihto isomman lähdettyä pelaamaan jalkapalloa ja pienemmän jäätyä seurakseni. Matsin jälkeen pienempikin napattiin mukaan kotiin, ja sain jäädä illan hämärtyessä puuhastelemaan vielä rauhassa vain omien ajatusteni kanssa. Enpä olisi kotiin malttanut lähteä, ellei kymmenen maissa alkanut valo olla niin vähissä, ettei ollut muuta vaihtoehtoa.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Kaiken mitä osaan

Yhden vuoden palstaviljelykokemuksellani en ole vielä siinä asemassa, että suuremmin pystyisin jakamaan oppeja muille.  Tämänkin kauden ajan tulen kirjoittamaan vain omia muistiinpanoja kokemuksistani ja tallentamaan tunnelmia harrastuksen tiimoilta.


Voin kuitenkin kertoa, mistä olen oppinut kaiken sen, mitä toistaiseksi osaan.


Puolitoista vuotta sitten saadessani tiedon vapautuneesta palstasta olin täysi puutarhaummikko. En tiennyt maanparannuksesta, maalajeista,  lannoituksesta tai kateviljelystä. Olen kyllä kasvanut maalla, ja kotonani viljeltiin omiksi tarpeiksi perunat, sipulit ja mansikat. Muistan myös äidin kasvimaalla olleen ainakin joskus parsakaalia ja kyssäkaalia. Loppukesästä pakastettiin valtavat puntit tilliä ja persiljaa. Sadonkorjuun ohella minulla ei kuitenkaan ole mitään muistikuvia kasvimaan hoidosta. Vanhempani eivät kai koskaan olleet siitä mitenkään innoissaan, luulenpa melkein että kyseessä oli äidilleni pakollinen paha - maalla asuessa asiaan kuuluu hoitaa kasvimaalta - vähän niin kuin yksi kotityö monen muun joukossa. Niinpä voi sanoa että mitään lapsuudesta peräisin olevia puutarhuritaitoja ei minulla lähtötilanteessa ollut. Parvekkeella olen kasvatellut kesäkukkia aina silloin tällöin.


Olen melko teoreettinen ihminen ja tykkään lähestyä asioita tiedon hankkimisen kautta. Siispä  heti palstauutisen kuultuani, ennen kuin oli edes palstaa käynyt katsastamassa, suuntasin kirjastoon.




Talven mittaan tyhjensi lähikirjaston hyllyt useaan kertaan puutarhakirjoista, ja opin kaikenlaista uutta. Yksi opas oli kuitenkin ylivoimaisesti ylitse muiden. 


Juurikaan liioittelematta voin todeta, että kaiken minkä osaan, olen oppinut Lena Israellssonilta!




Israelssonin kirja Keittiöpuutarhuri on varsin perusteellinen opas luonnonmukaisen viljelyn saloihin. Kirja alkaa johdannolla keittiöpuutarhan sommitteluun. Opin täältä mm. sanan potager, jota olenkin sen jälkeen käyttänyt kasvimaasta - tai kasvimaasuunnitelmista - puhuessani ihan kuin tuntisin asiaa enemmänkin. 


Varsinaiseen asiaan päästään tunnelmaa nostattavan johdattelun jälkeen, kun Israelsson käy läpi viljelyn perusasioita. Maalajeista, erilaisten maiden parantamisesta, erilaisista keittiöpuutarhaan sopivista viljelytavoista, kompostista, viherlannoituksesta, kasvivuorottelusta, lannoituksesta ja taimikasvatuksesta annetaan selkeät perustiedot, joihin voi helposti palata silloin kun tieto on ajankohtainen. 







Kirjassa kerrotaan myös perusjuttuja kasvihuoneesta, lava- ja ruukkuviljelystä ja annetaan vinkkejä omien siemenien keräämiseen.

Hieman yli puolet kirjasta on varattu kasvilajien esittelyyn. Tämä lajikohtainen viljelyohjeisto on laajin, mihin olen törmännyt puutarhakirjoissa. Ohjeet ovat melko täsmälliset ja harvinaisempiakin kasveja on esitelty. Mukana ovat perus kasvimaakasvit, yrtit sekä lopussa lyhyesti marjapensaat. 

Erityisesti tämä hieman harvinaisempien lajien esittely on yksi tämän kirjan vahvuuksista. Itse innostuin hankkimaan kirjan innoittamana mm. ilmasipulin istukkaita, vihannesportulakkaa, tarhamaltsaa, veripeippiä ja latva-artisokkaa! 










Keittiöpuutarhuri oli minulla jemmassa koko viime kevään. Pääkaupunkiseudun kirjastoissa ei kysyntää kirjalle ollut varauksiin asti, joten sain uusittua lainaani uudelleen ja uudelleen. Näin saatoin palata koko kevään ja kesän ajan tähän käsikirjakseni muodostuneeseen tietopakettiin. Loppukesästä kirja oli kuitenkin pakko palauttaa. Niin käy kirjastokirjoille ennemmin tai myöhemmin.





Keittiöpuutarhurin painos on valitettavasti myyty loppuun, joten kirjasto on ainut varma vaihtoehto saada kirja käsiinsä. Minulla kävi kuitenkin viime talvena melkoinen onni ja tuuri. Taas kerran googlettelin kirjaa siinä toivossa että se olisi jonkin nettiantikvariaatin valikoimissa. Ja kuinka ollakaan, Torissa kirjasta oli myynnissä yksi kappale! Kiitos vain Sadulle Vuosaareen, joka oli päättänyt tyhjentää kirjahyllyään ja halusi laittaa kirjan kiertoon. Harvoin olen ollut näin onnellinen kirjaostoksesta!





torstai 14. huhtikuuta 2016

Keväisiä ajatuksia

Uskomatonta, miten valon lisääntyminen tuo energiaa ja vaikuttaa ainakin minulla suoraan mielialaankin. En voi lakata ihmettelemästä, miten nopeasti illat ovat muuttuneet taas valoisiksi. Vaikka maa on vielä melko harmaa eikä puissakaan vielä juuri viherrä,  on kesä enää pienen odottelun päässä. Aivan kulman takana.

Tämä kesän odotus juuri huhtikuussa onkin ehkä parasta. Odotus on muuttunut toivottomasta valonkaipuusta konkreettiseksi,  joka päivä uusia merkkejä etsiväksi. Vähän kuin matkan odotus on parhaimmillaan silloin, kun on jo korkea aika tehdä joitakin pieniä hankintoja matkaa ajatellen, muttei vielä ole aika alkaa pakkaamaan.

Pihalla kukkaan oli puhjennut ensimmäinen krookus vasta eilen. Onnistuin tartuttamaan intoni myös nelivuotiaaseeni. Hän havaitsi pensasaidan kätköistä toisenkin, ja sitten vielä kolmannen. "Minä voisin olla meidän perheen rookusten metsästäjä, sopiiko äiti?"

Sopiihan se, keväästä kanssani iloitseva pikkuiseni!


(Nämä nuput tallentuivat puhelimen muistiin palstalta,  pihan ensimmäisistä en tullut napanneeksi kuvaa, senkun ihastelimme)






perjantai 1. huhtikuuta 2016

Notes To myself

Viime vuosi oli siis ensimmäinen, jolloin minulla oli mahdollisuus kasvattaa yhtä yrttilaatikkoa laajemmin hyötykasveja. Lähdin liikkeelle avoimin ja nöyrin mielin, ja vaikka lista kokeiltavista lajeista oli pitkä, olin varautunut siihenkin, että satoa ei heti ensiyrittämällä paljoa tulisikaan.

Toiveena tietysti on, että tässäkin lajissa kokemus tuo osaamista ja se puolestaan tulosta. Vaikka ensimmäisen kesän sato oli monin kerroin mahtavampi kuin uskalsin odottaakaan, jäi paljon korjattavaakin.

Mitä siis teen ensi kesänä toisin?

1) Enemmän



Montaa lajia viljelin aivan liian vähän. Porkkanaa oli vain pari metriä ja nehän söimme hetkessä. Palsternakkaakin vain "koikeilin" viiden kasvin verran. Niitä olisimme syöneet tuplasti. Herneitä täytyy myös jatkossa kasvattaa enemmän, samoin kaikenlaisia papuja, perunoita ja kaaleja.

2) Vähemmän



Salaattia taas ei tarvi kylvää metrikaupalla. Vähemmänkin riittää.

3) Kata



Osa kasvipenkeistä oli kesän katettuna, mutta kaikkialle en katetta ehtinyt haalia. Maan pinnassa saattoi helposti havaita eron katettujen ja kattamattomien penkkien välillä. Maa ilman katetta oli kuivaa ja savisen kovaa. Katteen alla taas olisi voinut luulla olevan multamaata, niin muhevana ja kuohkeana maa pysyi. Kateainesten keräämiseen kannattaa siis satsata. Hyviä ideoita otetaan vastaan!

3) Kylvä riveihin



Täydellisenä amatöörinä en luonnollisestikaan tunnista maasta esiin puskevat taimia ja erota kylvämiäni rikkaruohoista ilman jonkinlaista apukeinoa. Vaarana on, että kitken rikkaruohona myös sen mitä yritän kasvattaa. Tunnistamisessa aloittelijaa auttaa suuresti, jos säästettävät kasvin alut ovat jotakuinkin rivissä ja näin erotettavissa kaikesta muusta pienestä vihreästä.

5) Kylvä lajeittain



Viitaten edelliseen kohtaan, tunnistaminen muuttuu vielä astetta vaikeammaksi, jos yhden sijaan pitäisi tunnistaa monta sekaisin kylvettyä lajia. Palstani mullassa muhii sellainen rikkaruohosiemenpankki, että jokaiseen tyhjään kohtaan ilmestyy muutamassa päivässä kymmeniä erilaisia kasvin alkuja.  Jos seassa on lisäksi hajakylvöinä kylvetty kesäkukkasekoitus, on vain kaksi vaihtiehtoa: joko antaa kaiken kasvaa vahvempi voittaa -periaatteella, tai on valittava arviolta muutama tunnistettavan näköinen taimi ja kylmästi kitkettävä muut, silläkin uhalla, että samalla lähtee osa kesäkukkasekoituksen viehätyksestä.

6) Suojaa



Vaikka harsoja ahkerasti alkukesällä pellolle levittelin, en tiennyt, missä kohtaa ne ovat vain "nice to have", kiva lisä joka auttaa vähän alussa, ja missä kohtaa taas "must have", välttämätön, jotta tulokset ovat toivotun laisia. Kirpat tekivät työtään erityisesti nauriiden, retiisien ja rucolan kimpussa. Ensimmäiset villirucolat menivät suoraan kompostiin, ne olivat kuin hienoa pitsiä joka ikinen lehti. Myös paksoit syötiin vauhdilla. Kaalit onnistuin suojaamaan hieman paremmin eivätkä ne kärsineet kirppahyökkäyksistä tai muista pureksijoista pahemmin. Hallasuojaukset onnistuivat myös alkukesästä, mutta syyskuun ensimmäisenä pakkasyönä menetin puolet kurpitsasadostani, sen olisi ehkä harsosuojauksella voinut pelastaa - tai sitten korjaamalla sato ennen pakkasia.

7) Tue




Kasvimaani profiili oli viime kesänä varsin tasaisen matala. Köynnöstävää ylöspäin tuettua oli vain ruusupapu. Tukea vaativat kasvit pysyivät pystyssä sinne tänne tökittyjen epämääräisten risuja avulla - jos pysyivät. Tähän on syytä panostaa hieman enemmän ensi kesänä. Suunnitelmissa on ruusupavun lisäksi myös salkopapujen kasvatus, ja lisäksi yksi tomaateistani, Outdoor Girl,  vaatii ilmeisesti tuennan. Herneille voisi virittää kunnon narut tai vaikka kanaverkkoa, mutta mikä olisi palstalle sopiva tapa tukea salkopapu? Pysyisikö raudoitusverkko pystyssä ihan vain maahan iskettynä?

8) Peitä



Viime kesänä keskitin kaiken viljelytarmoni viljeltävään alaan. Käytävät ja reunat rehottivat valtoimenaan voikukkia, rönsyleinikkejä, apilaa ja montaa muuta joiden nimeä en edes tiedä. Käytäviltä sai toki haalittua katetta kasvimaapenkkeihin, ainakin siihen asti kun rikkaruohot olivat kehittäneet siemenet. En kuitenkaan ehtinyt pitää käytäviä siisteinä, ja käytävien rikkaruohot kurkottelivat myös varsin ahkerasti penkkejä kohti vallaten erityisesti tyhjäksi jääneet kohdat hetkessä. Koska tarkoitukseni on pitää melko kiinteät käytävät ja penkit, ajattelin ensi kesänä lähteä liikkeelle käytävien kattamisesta sanomalehdissä ja oljilla. Tämä toivottavasti osaltaan auttaa taistelussa rikkaruohojen kanssa.

Näillä ajatuksilla siis toiseen puutarhavuoteen!