Olen piirrellyt talven mittaan palstalle jos jonkinmoista pohjapiirrustusta ensi kesää ajatellen. Eivätkä ne versiot ehkä kenenkään muun silmissä juuri toisistaan eroa, mutta onhan se nyt tärkeää, onko porkkanapenkki sipulin vieressä vai ei, ja jos on niin mahtuvatko molemmat juureslohkoon vai salaattilohkoon, kun alkuperäisessä suunnitelmassa olivat eri lohkossa.
Viljelypalsta on todellakin aivan riittävän iso pala maata minun tarpeisiin, enkä yhtään isompaa alaa ehtisi hoitaa. Silti tuntuu, etten saa sinne mahtumaan kaikkea, mitä haluaisin kasvattaa. Sen lisäksi, että haluaisin kokeilla kaikenlaista, toivoisin myös että viljelyävien kasvien osalta olisimme satokauden ajan omavaraisia - keittiössä säilyviä, mm. sipulia saisi riittää vähän sadonkorjuun ylikin.
Ensi kesänä yritänkin käyttää 76 neliötäni viime vuotta tehokkaammin. Aavistuksen vajaamittainen tuo palstani tosiaan on, ja tarkastusmittauksessa viime syksynä sain viimeiseksi tulokseksi mitat 8 x 9,5 m. Leveydeltä jää siis metri puuttumaan, kun standardi palsta on aarin, toki niin että käytävät ja ojat mitataan pois viljelypalsta. Tuolle puuttuvalle metrillä leveyssuunnassa olisi kyllä käyttöä, mutta kun en sitä käyttööni saa, yritän tehostaa muuten.
Kiinnostuin ajatuksesta ryhmittää kasvit palstalla rivien sijaan ruutuperusteisesti. Pohjapiirrosten piirtämisestä kun pidän, niin mikäpä olisi mukavampaa kuin uppoutua ratkaisemaan tilankäyttöongelma, jossa tietty määrä kasveja tietyillä tilankäyttövaatimuksilla tulee saada mahtumaan määrättyyn määrään samankokoista ruuduista koostuvia kasvimaa neliöitä.
Tähän on laadittu oikein metodi, ja minähän riensin heti tästä kuultuani kirjastoon lainaamaan metodia esittelevän kirjan. Mel Bartholomew on jo 1980-luvulla laskenut puolestani, kuinka monta kappaletta mitäkin kasvia voi kasvattaa 30 x 30 cm kokoisista ruuduissa.
Ideana kirjassa esiteltävässä ruutuviljelyssä on, että kasvimaan suunnittelu perustuu 1,2 m x 1,2 m viljelyneliöhin, jotka puolestaan jaetaan kukin 16 ruutuun joiden koko on siis 30 cm x 30 cm. Yhdessä ruudussa kasvatetaan aina yhtä lajia. Saman perusneliön eri ruuduissa kasvatetaan eri kasveja, tai tarvittaessa tietysti useammassakin samaa kasvia, jos sadoille on tarvetta.
Kasveja istutetaan tai kylvetään vain sen verran, kuin niitä kyseisessä ruudussa mahtuu kasvamaan ja eri kasveilla tämä määrä per ruutu on erilainen. Tällä tavalla jokainen kasvi saakin tarvitsemansa kasvutilan ilman jatkuvaa harventamista. Esimerkiksi porkkanaa neuvotaan kylvämään 16 kpl yhteen ruutuun, kun taas kesäkurpitsa vie jo yksin yhteensä yhdeksän ruutua. Rivivälien sijaan siis välitetään vain tarvittavasta taimivälistä, ja näin tehostetaan tilan käyttöä kasvimaalla. Samalla vältytään viljelemästä liikaa yhtä samaa lajia vain siksi, että kaikkia kasveja kylvetään tietyn mittaisiin penkkeihin päästä päähän. Ruutuja voi valita kullekin kasville sen verran, mitä sadolle on tarvetta.
Ruutuviljelymetodin mukaisesti lajin taimivälin mukaan voi siis päätellä, kuinka monta kasvia mahtuu yhteen 30x30 cm ruutuun. Jotta tämä ei jäisi lukijalle epäselväksi, on kirjassa uhrattu yhteensä sivukaupalla tilaa tämän havainnollistamiseen kuvina. Porkkanan vaatima taimiväli on siis 7,5 cm, ja tästä päästään alla olevan kuvan mukaisesti yhdessä ruudussa kasvaviin 16 porkkanaan. Seuraavana salaattien vaatimus 15 cm rivivälistä vastaavasti kuvattuna. Alimpana kurpitsa.
Jotta asia ei jäisi epäselväksi, on kuvien sijaan yksittäiset kasvit kuvattu vielä pisteilläkin...
Tässä vielä ohjeet pensaspinaatin, parsakaalin, sipulin ja tomaatin ruudutukseen.
Ruutuajattelun tueksi kirjassa esitellään myös keinoja helpottaa kasvatusta ruuduissa. Mm. yksittäisten taimien istutus pieniin syvänteisiin vähentää kastelun tarvetta. Tiivis istutus sinänsä jo vähentää rikkaruohojen määrää. Ja harvennustahan tässä menetelmässä ei harrasteta lainkaan, kun ruutuun kylvetään täsmälleen oikea määrä siemeniä. En muista, miten huonoon itävyyteen neuvottiin varautumaan... Kasvua tukevat välineet kuten köynnöstuet ja suojakehikot kehoitetaan tekemään myös ruutuviljelmien mittojen mukaisesti. Kuvan suojaritilä on sekin 30x30 sentin mukainen. Kasteluntarvetta taas voidaan vähentää istuttamalla taimet pieniin syvänteisiin.
Kirjassa esitetään myös ideaalikoko ruutuviljelmälle. Ajatuksena on, että kannattaa käyttää energiaa viljelläkseen vain juuri sen verran, mitä itse/perhe syö. Ylimääräisen sadon viljely vie aikaa ja vaatii vaivaa, jolloin harrastelijaviljelijä saattaa väsähtää eikä jäksa pitää viljelyksistään huolta. Paremman sadon saa viljelemällä vähemmän alaa tehokkaasti ja huolellisesti, kuin ison alan laiskalla viljelyllä.
Nelihenkiselle perheelle ilman varastointimahdollisuutta riittää kuulemma neljän ruudun tuottama sato. Jos isoja kasveja on mukana, tarvitaan korkeintaan kuusi ruutua. Muuten satoa tulee liikaa, ja työmäärä kasvaa suureksi. Jaa, ehkä näinkin. Minun ongelmani ei kuitenkaan alun perin ollut se, ettemme saa perheelle riittävästi ruokaa aarin kasvimaaltani, vaan etten meinaa saada sinne mahtumaan kaikkia kasvilajeja, joiden viljelyä haluan kokeilla. Niinpä kuuden ruudun sääntö joutaa roskakoppaan. Tein tietysti oman ruutuviljelysuunnitelmani, jossa tosin tilankäytön maksimoimiseksi muutama vierekkäinen ruutu ovat joutuneet sulautumaan yhteen. Jos perunaa ei lasketa (sitä ei kai tuohon kuuden ruudun riittävään määrään sentään oltu laskettu), kattaa oma ruutuviljelmäni 14,5 ruutua. Näiden ulkopuolella kasvavat vielä artisokat, tomaatit ja yrtit. Ehkä myös yksi kurpitsa. Lisäksi lapset saavat omat vajaamittaiset ruutunsa. Muutama muukin ruutu on jäänyt vajaamittaisiksi, kun tilaa on pakko varata työskentelylle (ja eväiden syömiselle palstalaatikko pöytänä toimien).
Tämän ruutuasemakaavan toteuttamista siis jo viikonloppuna aloittelin.