Piha sen sijaan on vaatinut hieman enemmän omaa luomistyötä. Muuttaessamme täällä kukoisti parhaiten nokkonen ja ohdake. Muuttokesä kuluikin pihalla lähinnä raivaten, ja raivaamista riitti. Samalla aloin kuitenkin hahmotella pihan eri osille uusia käyttötarkoituksia. Piha ei ole kovin iso, ja siihen kuuluu useita pieniä erillisiä tiloja. Pohjapiirroksesta olikin melko pian helppo hahmottaa pihalle alustavaa huonekarttaa; erilaiset tilat muodostivat luontevasti pieniä erillisiä huoneita, vaikka kaikki olivatkin yhtälaisessa luonnontilassa.
Viime kesänä sain valmiiksi vain ensimmäisen pihahuoneeni, iltapäiväkahviterassin. Kyse on pienestä kiinteästä terassista talon edessä, ei siis puutarhahuoneesta sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta omassa hahmotelmassani myös terassit edustavat osaa huonejärjestyksestä. Tämä terassi näkyikin lyhyesti jo edellisessä kirjoituksessani viime syksyltä.
Talven ajan piirtelin, pohdiskelin, luin puutarhasuunnittelun oppaita, fiilistelin ja selasin moneen kertaan läpi kirjahyllyyni usealta vuodelta säästetyt Kotipuutarha-lehdet. Kun toukokuussa tilasimme kaivinkoneen mylläämään etupihamme, ei suunnitelma vielä ollut aivan valmis. Mutta kun kaivinkone saapui kesäkuun ensimmäisellä viikolla, oli puutarhamuistikirjassani tarkka mittakaavapiirros etupihan "Liikuntapihasta" (pihalle jäävä ainoa nurmialue lasten futispeleille, kärrynpyörille ja hulahulavanneharjoituksille), sitä rajaavista istutusaltaista ja laatoituksen laajennuksesta, sekä kapealle terassin ja pensasaidan väliin jäävälle alueelle muodostuvasta Italialaisesta keittiötarhasta. Toinen ja kolmas puutarhahuoneeni siis.
Koska kaikkein eniten olen fiiliksissä yrttitarhastani, aloitetaan uuden pihan esittely siitä.
Talomme on asemoitu suorakulman muotoiselle tontille niin, etta talo on tontin pohjois- ja länsireunoilla mahdollisimman lähellä rajaa, jolloin pihamme on pääosin tontin itä- ja etelälaidoilla. Etelän puolelta tullaan tontille sisään, joten meillä ei ole lainkaan takapihaa, vaan etupiha sivulisäkkeellä. Tontin länsipuolelle on rakennettu aiempien asukkaiden toimesta tilava puupatio, joka yltää kolmen metrin päähän tonttia rajaavasta pensasaidasta. Tämän seurauksena terassin aidan taakse jää pitkulainen kapea alue, joka vielä viime kesänä tonttiin tutustuessa tuntui varsin toivottomalta mihinkään järkevään käyttöön. Takanurkassa on myöskiin puutarhavaja, sekin jo aiempien asukkaiden pystyttämä, ja koko tämä kapea ala on mitoiltaan 3 x 14 metriä. Kyse on siis viime kesänä otetussa kuvassa oikeassa laidassa olevasta alueesta, jonka läpi näkyy kulkevan polku. Maassa ei juuri kasvanut nurmikkoa, vaan vihreys on peräisin lähinnä voikukasta, ohdakkeesta ja nokkosesta. Pensasaita on leikattu matalaksi hieman ennen kuvan ottamista, mutta erottuu tummempana rajana kaistaleen oikessa laidassa. Patiokin näkyy tässä sekalaisena, tavarat eivät olleet vielä löytäneet paikkaansa - mutta siitä enemmän tilannepäivitystä myöhemmin, keskitytään nyt tuohon onnettomaan vihreään kaistaleeseen.
Ensimmäinen pohdintani lähti oikeastaan siitä, että aamusta iltaan auringossa oleva patio kaipaa varjostusta. Mietin, mahtuisiko aidan ja pensasaidan väliin istuttamaan puita, jotka tarjoaisivat kesällä suojaa aamuauringolta. Kolme metriä riittää kyllä monille kapeille puille, mutta puutarhavajan sijaitessa takanurkassa, oli tarpeen myös huomioida, että tästä on päästävä kulkemaan läpi kottikärryllä. Näin päädyin melko lähelle terassia istutettaviin puihin. Silmissäni näin jo kauniin kukinnan keväällä terassin yllä - joten selvää oli, että varjoa tarjoavat puut olisivat kirsikoita.
Tämä osa pihasta olisi myös luonteva keittiöpuutarhan paikka. Isoa keittiöpuutarhaa ei pihalle nyt ole tulossa, vaan peruna- ja kaalimaat saavat jatkossakin sijaita viljelypalstalla. Päivittäin pienemmässä määrässä käytettävät yriti ja salaatit halusin kuitenkin siirtää palstalta pihalle kasvamaan. Pienessä tilassa kasvimaa olisi järkevintä perustaa laatikoihin.
Kolmas suunnitelmaa ohjaava ratkaisu oli oikeastaaan koko pihaa ajatellen tehty linjaus: nurmikkoa on vain nurmikolla. Eli perustamme selkeärajaisen nurmikkoalueen, mutta muualla emme edes yritä kasvattaa nurmea, vaan muut alueet pihalla tullaan kattamaan joko kivellä, soralla, kuori- tai koristekatteella, laatoilla, istutusalueilla tai maanpeitekasveilla. Näin ruohonleikkuria ei tarvitse kuljettaa erilaisten pienten plänttien leikkuuta varten ympäri pihaa, eikä toisaalta voikukkia tarvitse kitkeä onnettomilta nurmikkoplänteiltä sieltä täältä.
Ja neljäntenä, sekin yleisesti koko pihan suunnittelua ohjaava periaate: erilaiset pinnat pyritään rajaamaan selkeästi, mikä myös helpottaisi hoitoa jatkossa ja antaisi selkeän ja siistin ulkonäön.
Näiden ajatusten pohjalta aloin siis piirtelemään. Etupihan nurmikko, istutusaltaat ja laatoitus oli jo tuossa vaiheessa piirretty suoralinjaisiksi ja kulmikkaiksi, joten halusin tuoda tähän pieneen nurkan taakse jäävään alueeseen erilaista henkeä. Kuvittelen, kuinka etupihalta terassin taakse kävellessä kulman takaa aukeava näkymä yllättää katselijan ja luo tunteen eri maailmaan astumisesta. Uskon vakaasti että pieneenkin pihaan mahtuu näitä eri tunnelmia ilman, että kokonaisuus muuttuu sekamelskaksi, kunhan tilat rajautuvat toisistaan erillisiksi ja tilasta toiseen siirtymisen huomaa selkeästi.
Kun kaivurihommat oli tehty, ja pintamaa kuopaistu pois, levitettiin alle suodatinkangas, ja pääsin konkreettisesti mittailemaan suunnitelmaani puolikaaren muotoisista istutuksista. Aloitimme terassin reunojen tukemisesta uusilla reunakivillä, sillä terassin pohjaa rajanneet laudat olivan jo paikoittain hieman lahonneet. Nämä reunakiveykset toistuvatkin läpi puutarhan luoden yhtenäistä linjaa muuten toisistaan poikkeaviin alueisiin.
Kun reunimmaiset kiveykset oli asetettu, leikkasin suodatinkankaasta auki pohjan terassia reunustavalle kapealle kukkapenkille sekä puolikaaren muodoisille penkeille, joihin kirsikat istutettaisiin. Sen jälkeen näistä aloista kaivettiin vielä syvemmältä pohjamaa pois, korvattiin perennamullalla, minkä jälkeen hermojaraastava kiveysten asettelu alkoikin. Käytännössä jouduin tukemaan uudelleen myös jo kertaalleen asetellut reunakivet, kun niiden vierestä oli nyt kaivettu maata. Penkkien leveydeksi jäi vain 40 cm, ja jännityksellä odotan, kestävätkö kiveykset, joiden alla on hyvin kapeasti tukevaa soraa, ja keskellä pehmeä multa. Tämä selvinnee muutaman vuoden sisällä, joten sitä ennen olen optimistisen tyytyväinen.
Meillä oli ennen juhannusta viikon loma, jolloin lapset olivat mummolassa, ja mieheni kanssa käytetimmekin koko viikon pihan perustustöihin. Minä käytännössä puuhastelin tämän kaistaleen kanssa suurimman osan ajasta, toki kyllä multaa, sepeliä ja soraa tuli lapioitua tonnikaupalla muuallakin. Kaivinkonehommia lukuuottamatta teimme siis kaikki työt itse - eipä tarvinut paljon miettiä, mihin kesäloman käyttäisi. Kun alkukesän lomaviikko oli päätöksessään, alkoi valoa näkyä tämänkin tunnelin päässä. Kun kiveykset ja multa oli paikoillaan, kärräsin kolme jättisäkillistä sepeliä keskelle pohjaksi. Ja koska itse olen maaninen paljasjalkakävelijä pihamaalla - kesä alkaa siitä, kun ensimmäisen kerran voi aamulla tepastella paljain jaloin pihalle, ja samoin päättyy viimeiseen vastaavaan aamuun - ei sepeli ole toimiva ratkaisu yksinään keittiöpuutarhan ja yrttimaan pohjaksi. Ajatukseni olikin käyttää muista töistä ylijäävät laatat, ja asetella sepeliin huoleton laattapolku askelenpituisin välein. Isäni nikkaroi minulle vielä hienoimmat kasvilaatikot, mitä olen nähnyt, kun kauppojen valikoima ei minua miellyttänyt. Tarvittiin vielä heinäkuussa alkaneet kesälomaviikot, että kirsikkapuut, kasvilaatikot, ruukkupuutarha ja yrtit saatiin paikoilleen, mutta, tadaa, pakko sanoa että olen melkolailla täydellisen tyytyväinen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro vinkki, osoita myötätuntoa tai jätä muuten vain puumerkki käynnistäsi.