tiistai 23. lokakuuta 2018

Pieni pala pihaa ja iltapäiväkahviterassi

Pieni pala maata on ollut aivan hiljainen reilun vuoden ajan. Aikaa ei koskaan ole oikein tarpeeksi. Päivät täyttyvät kaikenlaisesta muusta, ja kotona työpäivän jälkeen tuntuu vaikealta enää avata konetta. Olen myös yrittänyt viimeiseen asti välttää tietokoneen käyttöä lasten ollessa kotona ja hereillä, mikä lopulta osoittautui viimeiseksi niitiksi blogiarkun kanteen. Vaikka ymmärrän kyllä, että henkisesti voi olla olematta läsnä monella muullakin tavalla, ihan yhtälailla vaikka siivotessa kuin koneen ääressä istuessakin.

Nyt ajattelin kuitenkin vielä kerran elvyttää puutarhapohdiskeluni tällä kanavalla. 

Pahoin pelkään että läheiset - työkavereista puhumattakaan - ovat hiljalleen kyllästymässä kuuntelemaan mietintöjäni kasvimaan ja pihan laitosta. Kun aloitan kuulumisten vaihdon lauseella "juuri eilen illalla mietinkin..." tietää kollegani jo, mitä kohta seuraa. Olen ehkä pohtinut salaattipenkin paikkaa, marjapensaan parasta lajiketta tai sitä, millä kattaisin maan. Satunnainen puolituttu junassa saattaa joutua puutarhasuunnitelmieni opponentiksi. Ystäviä tavatessa olen sitä mieltä, että minulla on niin kovasti kuulimisia kerrottavanani - kunnes itsekin tajuan ettei kirsikkapuulle parhaan paikan keksiminen ole oikein kuuluminen, sittenkään. Pohdintani koskevat yleensä jotain näennäisen samantekevää yksityiskohtaa, ja ymmärrän kyllä että täytyy olla hieman isompi puutarhasydän että niistä jaksaisi kovin pitkään kiinnostua. Kovin ystävällisesti ja kohteliaasti ympärilläni olevat ihmiset silti kanssani keskustelevat. Ainakin vielä

Jospa kuitenkin siirtäisin pohdinnat taas tänne mahdollisesti muiden puutarhaentusiastien löydettäväksi ja vapauttaisin ystävien kanssa vietetyn ajan muihin aiheisiin.

Puutarhapohdinnat eivät ole nimittäin ihan vähään aikaa vähenemässä. 

Joulukuussa 2015 kirjoitin pihakuumeestani

"Minuun onkin iskenyt valtaisa pihakuume. Haluaisin ison pihan! Pihan, jossa on jotakin luonnetta. Vanhoja puita (esim omenaa, kirsikkaa,  luumuja tai vaikka vaahtera - ei niin kovin väliä kuusista tai männyistä). Tai tasoeroja. Piha, johon voisi luoda erilaisia soppia eri toiminnoille."

Olimme jo tuolloin etsineet sopivaa taloa, ensin laajemmalta alueelta ja esikoisen koulun alettua rajasimme etsinnän nykyiselle asuinalueellemme, jolla olemme viihtyneet todella hyvin kohta kymmenen vuotta. Viime keväänä, pääsiäisen aikoihin, se sitten löytyi! Ihastuimme taloon heti, ja kaiken jännityksen keskellä palaset vain alkoivat loksahdella paikoilleen. Kesäkuun viimeisenä päivänä muutimme huiman puolen kilometrin muuttomatkan ja nyt olemme tutustuneet uuteen kotitaloomme ja tonttiimme kohta neljän kuukauden ajan.

Piha ei sittenkään ole kovin iso, muttei pääkaupunkiseudun mittakaavassa kaikkein pieninkään. Ensi töiksemme kaadoimme pihalta suuren osan puista - joista kaksi pystyyn kuollutta, yksi liian lähellä taloa ja toinenkin liian ahtaassa paikassa kokoonsa. Vanhoja eivät nämäkään puut olleen, sillä talo on rakennettu vuosituhannen alkuvuosina ja kaikki tontilla kasvava on istutettu tuon jälkeen. Kirsikka ja omena kuitenkin löytyi, ja pienen raivauksen jälkeen marjapensaitakin. Tontti on tasainen, mutta erilaisia soppia eri toiminnoille olen jo alkanut hahmottelemaan, aivan kuin kaksi ja puoli vuotta sitten haaveilin. 

Kesä meni pihaa raivatessa, kaadettujen puiden oksia silputessa, ohdakkeita, voikukkia ja nokkosia kitkiessä. Paljon pientä korjailua, vähän terassin rakennusta, uskomatonta auringonpaistetta ja lomapäivinä aamusta iltaan jatkuneiden "talon töiden" keskellä myös iltapäiväkahveja - ja ensimmäinen valmistunut "pihahuoneista", iltapäiväkahviterassi.


Viljelypalstastani en ole luopumassa, vaikka pihaa nyt on aiempaa laajemmin. Pihalle ei täälläkään mahdu kovin isoa kasvimaata, enkä siitä halua ainakaan vielä luopua (jos siis vaan saan ajan riittämään molempiin). Palstan ohella puutarhajutut tulevat kuitenkin jatkossa käsittelemään uuden pihan pihasuunnitelmia. Ensimmäinen kesämme meni rehevöityneen tontin raivaamiseen, ja kaikki uudet suunnitelmat odottavat viimeistelyään ja toteutusta ensi kesänä. Talvelta odotankin rauhallisia iltoja takkatulen ääressä puutarhasuunnitelmia hioen.

Toivottavasti joku taas löytää tänne jakamaan pohdiskelujani!

1 kommentti:

  1. Tervetuloa takaisin blogin pariin! Ja onneksi olkoon uuden kodin johdosta :) Mielenkiintoista kuulla, millaiseksi uusi piha muotoutuu.

    VastaaPoista

Kerro vinkki, osoita myötätuntoa tai jätä muuten vain puumerkki käynnistäsi.