lauantai 1. heinäkuuta 2017

Keväästä alkukesään

Kevät meni vauhdilla. En oikein tiedä, mihin. Töissä oli kiirettä, taas. Lasten harrastukaet vaativat yhä enemmän aikaa. Omalle harrastukselleni sain myös napattua sieltä täältä aikaa, joskus yöunien kustannuksella, joskus aamusta aikaisin heräämällä. Olen ollut monta kertaa palsta-alueen ensimmäinen aamuvirkku puutarhuri viikonloppuaamuina kiirehtien kotiin lounasajaksi. Vielä useammin olen ollut viimeinen puurtaja iltahämärissä pohjoisen valoisia iltoja hyödyntäen.

Valokuvaamiseen ja töiden edistymisestä raportointiin aika ei kuitenkaan ole riittänyt. Jossain menee raja rajallisen ajan venyttämisessä. Tämä harmittaa siksikin, etten muutenkaan ole tehnyt muistiinpanoja, ja aimpien vuosien kokemuksia, etenkin aikataulutuksen suhteen olen usein hakenut täältä aiemmista kirjoituksistani. Tästä vuodesta ei nyt jää mitään mihin jatkossa verrata. Toisaalta aikataulujen suhteen tämä kesä kai on hieman piikkeuksellinen, kun kesän alku viivästyi monella viikolla. Ja vaikka keväinen kasvu ja kesään valmistautuminen jäi tällä kertaa dokumentoimatta, vielä on kesää jäljellä. Aina voi aloittaa uudelleen. Vaikka kuinka monta kertaa.




Katselin juuri vuoden takaisia kuvia palstalta, ja hieman edellä silloin tosiaan oltiin.  Lauantaina 2. heinäkuuta olin kuvannut auenneita varjoliljoja. Nyt nämäkin liljat ovat vielä aivan nupussa.

Toisaalta tänä vuonna salaatit ja kaalit ovat jo paljon komeampia. Salaatit itivät viime vuonna huonosti, nyt ongelmia on ollut vain joidenkin yksittäisten lajikkeiden kanssa. Hyvässä kasvussa ovat Paris Island Cos, Parsasalaatti, Little Gem, Great Lakes ja Red Salad Bowl. Oikeassa reunassa lisäksi oma baby leaves -sekitukseni sekä rukolaa. Tyhjässä ruudussa portulakkaa, tai siis pitäisi olla. Ihan kaikki ei sentään kasva erinomaisesti.







Kaalintaimien suojaamisen olen ottanut tänä vuonna hyvin vakavasti, viimevuotisesta kaalikoihyökkäyksestä jotain oppineena. Kaikki ristikukkaiset ovatkin olleet koko taimiajan tiukasti harsoon käärittyinä. Myös kasvien sijoittelussa olen tänä vuonna huomioinut suojaamistarpeet aiempaa paremmin.





Kaaleille on taas oma penkkinsä, ja muutkin ristikukkaiset olen nyt kerännyt omaan ruutuunsa, kun viime vuonna kaikki kasvoivat hajallaan. Ristikukkaisten ruudussa kasvaa toistaiseksi paksoita, nauriit, lantut, kyssäkaali, rukolaa, mizunaa ja "Cima di rapa" italialaista parsakaalia. Nyt keskikesällä olen kylvänyt myös tatsoita, sareptansinappia sekä lisää paksoita sillä ensimmäiset seitsemän (!) on kohta syöty.




Paksoin sadonkorjuussa olen myös kokeillut kannan jättämistä maahan, en siis ole kaikkia leikannut aivan juuresta saaden kokonaisen kiinteän lehtiruotikimpun, vaan osasta veitsellä leikaten olen jättänyt alimman sentin jäljelle ja ottanut irtonaiset lehtiruodit. Nyt kiinnostuksella odotan, lähteekö kannasta kasvamaan uusia ruusukkeita.

Satoa olen paksoin  ja salaattie lisäksi päässyt korjaamaan hieman lehtikaaleista. Ensimmäiset lehtikaalismoothietkin on jo juotu. Muun sadon osalta odotukset ovat korkealla!



1 kommentti:

  1. Onpa sinulla ihanasta paljon vihreää :) Todella komeita jo nyt.

    VastaaPoista

Kerro vinkki, osoita myötätuntoa tai jätä muuten vain puumerkki käynnistäsi.