Lannistus

Viikko taukoa palstanpidossa ja kaikki on aivan rempallaan. Viime viikko oli töiden kanssa niin kiireinen etten ehtinyt yhtenäkään iltana katsomaan, miten palstalla voidaan. Eikä kovin hyvin voitukaan kun viikon tauon jälkeen pääsin tarkastamaan tilanteen. Edellisenä sunnuntaina virittämäni harsot olivat kaikki irronneet täällä riehuneissa myrskytuulissa. Sunnuntaina istutetut kurpitsat olivat myös joutuneet tuulten armoille suojausten petettyä ja ainakin yksi oli kuollut, luultavasti myös yhden kesäkurpitsan kohdalla tuhot olivat kohtalokkaat. Juurespenkin harso oli myös lentänyt tiehensä ja pienten mustien populaatio oli löytänyt nauriiden komeat lehdet. Myös kaalimaa oli jäänyt ilman suojaa, samoin rukola. 

Rikkarohoista ja kivikovasta kuivasta savipinnasta en viitsi edes mainita. 

Viikonloppuna ohjelmaa oli sen verran etten ehtinyt silloinkaan tehdä kuin kaksi pikavisiittiä tiluksille. Eipä riittänyt mihinkään. 

No, jotain ilonaiheita sentään; upeat isot ja maukkaat retiisit! Olin luullut että liian isoksi kasvaessaan retiisit muuttuvat entistä kitkerämmiksi, mutta ei - ainakin näistä juuri isoimmat olivat maukkaimpia! Erityinen ilonaihe oli tietysti se että retiisit kasvavat vain lasten omilla kasvimaaplänteillä. Ensimmäinen sadonkorjuu josta riitti myös lounaalle salaattiin, ylpeät pienet viljelijät!

Muutos huonompaan näkyy mielestäni näissä kahdessa seuraavassa kuvassa.Tässä ensin pari viikkoa sitten toiveita herättävä palstatilanne. Näyttää siltä että jotain on saatu aikaiseksi:

Ja tässä seuraavassa surkea kuiva pläntti tällä viikolla. Kylläpä edellisessä kuvassa sinänsä tylsän näköiset harsot antoivat ryhtiä. Tästä se puuttuu.

Saven läpi puskee sentään vähän perunanvarsia:

Ja näistä joku pitäisi olla palsternakka - Mikä?

Tämän kapealehtisen päättelin olevan mustajuuri:

Nauriit  kasvavat komeasti - samaa mieltä ovat myös kirpat tai vastaavat.

Yrttimaa, toivottavasti ainakin jonain päivänä...

No sipulit sentään kasvavat.

Eikä parsakaan ole kuollut.

Tähän pitäisi kasvaa maa-artisokkaa. Aika tyhjää.

Tässä vielä vähän surkeat kurpitsat.

Sellerit ja parsakaalit

Ja viimeisempänä:

Sellainen palstapäivä!

Taimia pihalla ja pellolla

Pari kuukautta olemme eläneet sulassa sovussa erinäisten taimien kanssa. Lapset ovat osoittaneet hämmästyttävää kunnoitusta kasvatuksilleni, eikä ainoataakaan taimipöytää ole kipattu nurin olohuoneen valkoiselle matolle, taimia ei ole latvottu oma-aloitteisesti eikä edes nypitty mullasta.

Nyt taimet ovat muuttaneet. Eivät ehkä kaikki aivan pysyvästi vaan suuri osa on vielä ruukuissaan pihalla ja halllan uhatessa tulevat vielä takaisin sisälle. Reilun viikon olen kuitenkin antanut taimien olla pihalla yötä päivää. Huonekalut ovat siis saaneet palata normaaleille paikoilleen, eikä naapurienkaan tarvi enää ihmetellä kelmeää valonkajoa, joka iltakaudet on loistanut ikkunastamme.

Ensimmäiset muutot pihalta palstallekin on suoritettu. En tiedä, tuliko virhearviointeja, mutta krassin ja tsinnian taimet pääsivät pellolle ensimmäisinä. Seuraavana seurasivat ruohosipuli, vihersipuli ja kiinansipuli. Vihersipulin selviäminen muutosta näyttää vielä vähän epävarmalta.

Viikonloppuna urakoin kurpitsateltan ja kaalimaan parissa. Perustin harsotunnelin kahdelle kurpitsalle (lajike Jack be Little), yhdelle myskikurpitsalle (Waltham) sekä kahdelle kesäkurpitsalle (Nimba ja Eight Balls). Kaalimaalle harsomajaan pääsivät suippokaalit (5 kpl), yksi pienen pieni savoijin kaalin taimi (jos vielä sekään, pelkät sirkkalehdet) jonka lisäksi kylvin vielä muutaman lisää. Parsakaaleja kaalimaahan muutti yhteensä yhdeksän (3x Healthy Option F1, 3x Stem ja 3x Purple Sprouthin). Vielä neljä mustakaalia/palmukaalia (2x Black Magid ja 2x Nero di Toscana) ja kahta tainta varten tehty kylvös lehtikaalia. Kaalimaalle piti päätyä myös kääpiösamettiruusut, mutta muistin ne vasta kun olin saanut harsot aseteltua, joten ne tulivat takaisin kotiin odottamaan seuraavaa palstavierailua.

Näiden lisäksi "yrttimaata" rajaamaan iisopin taimet, yrttimaan kulmalle laukkaa ja toiselle nurkalle laventeli (ihan taimena ostettu, omat on edelleen noin sentin mittaisia pelkkien sirkkalehtien mittaan kasvaneita). 

Ensimmäinen sato on myös korvattu, olimme lasten kanssa kaikki aivan yllättyneitä kun retiisit olivat yhtäkkiä pullistuneet komeiksi palloiksi. Voi kuinka hauskaa olikaan aloittaa palstakäynti istumalla laatikon kannelle maistelemaan itse kasvatettuja herkkuja (kaksi kolmesta ei kyllä suuremmin pitänyt retiisin mausta, mutta se ei iloa vähentänyt).

Koska en kuitenkaan ole saanut pidettyä kameraa mukana - ja koska palstalla ei edelleenkään ole oikein mitään kuvaamisen kestävää - tässä muutama taimikuva ensin muutaman viikon takaa ja lopussa pari ajankohtaisempaa. Ovatpa nämä ensimmäiset pieniä ja suloisia.

Tomaatit kylvöruukuissaan odottamassa istutusta isompaan ja syvempään. Hyvä että satuin juuri tätä ennen bongaamaan ohjeen, jonka mukaan tomaatit tulee istuttaa ensimmäisiä lehtiä myöten aiempaa syvempään. 

Tässä edelliset uusissa asumuksissaan. Näissä majailevat edelleen, isompien ruukkujen hankinta taitaa pian olla kyllä ajankohtaista.

Tässä mm. punaväriminttua, meiramia, salviaa, lamopinaattia ja kreikanmäkimeiramia.

Mansikkakoisot toukokuun puolivälissä.

Tsinnioita ja punapäivänkakkaraa

Tuoksuherneitä

Iisoppi

Ja tässä samoja tyyppejä pitkin pihaa

Parsakaali, suippokaalit ja mustakaalit pääsivät jo pellolle. Tässä mukaan menossa myös samettikukkia, mutta ne unohdin istuttaa ja päädyin kantamaan takaisin kotiin.

Tomaatit ovat saaneet jo vähän kokoa. Aurinko on myös päässyt polttelemaan lehtiä.

Mansikkakoiso on jo ihan komea. Myös tämä on tainnut altistua vähän auringolle.

Hommaa päivän joka minuutille

ja joskus yöhön saakka...

Onpa elämä kiireistä! Pelkästään positiivisia asioita, perusjuttuja eikä mitään erityistä, mutta välillä läkähdyttävän paljon. 

Palstan kunnostaminen on suurempi työ kuon osasin odottaa, pakko myöntää. Aika monta työtuntia on jo tullut huhkittua lapion ja talikon varressa, ja kyykittyä rikkaruohoja ja juuria poimimassa. Voikukan kasvuvoimaa olen hämmästellyt, enkä koskaan ole nähnyt vastaavia voikukan juuria. Kuin porkkanoita, mutta pidempiä! 

Noin puolet palstasta - se puoli, jota en ehtinyt edes kääntää syksyllä - on tiivistä voikukkapeltoa, jota olen perannut lapiollinen kerrallaan. Tältä näytti perunamaanpohja vielä toissaviikolla.

Voikukan lisäksi olen kerännyt maasta valtavat määrät jotakin vaaleaa hieman käppyräistä ja melko haurasta juurta. En edes tiedä, minkä kasvin juuresta on kyse, mutta sen verran voimakkaalta juuri tuntuu että oletan siinä olevan reippaasti kasvuvoimaa.

Maan möyhiminen on kummallisen koukuttavaa. Voisin tehdä sitä tuntikausia kelloa vilkuilematta. Koska päivät ovat melko täysiä, olenkin usein päässyt palstalle vasta illalla ja tehnyt hommia niin kauan kuin valoa vähänkin on riittänyt. 

Lasten kanssa olen tehnyt vain lyhyempiä palstavierailuja, jottei palstasta tule heille ikävää asiaa. Eväät olemme aina napanneet mukaan ja jotakin oheispuuhaa myös. Pienempi on erityisen tykästynyt palstan toisella laidalla olevaan pieneen ojaan. 

Varsin vaatimattomalta yhä näyttää, mutta edistystä on silti tapahtunut kovasti. Penkkialueet ovat jo lähes valmiita, käsittelyä odottaa enää salaatti- ja lehtivihanneksille varattu ala, neljän metrin pätkä mansikkariviä ja kapeat kaitaleet palstan sisäänkäyntireunalla. Kylvöjäkin olen saanut tehtyä. Täytyykin kirjoittaa muistiin, mitä on tullut kylvettyä. Sen voisin tehdä huomenna. 

Muutama kuva vielä, tältä palstalla on näyttänyt toukokuun alussa. 

Ja kaikkein parasta: ihan mahtava palstalaatikko!

Palstan henkiinherättäminen alkaa

Olen ehtinyt palstalle kevättöihin nyt yhteensä kolme kertaa kevään aikana. 

Ensimmäisellä kerralla kävin vain istuttamassa uudelleen syksyllä maasta kaivamani raparperijuurakon paloja. Syksyllä palstaa raivatessa en tunnistanut juurakkoa raparperiksi ja kaivoin surutta ylös. Kun ensimmäistä kertaa talven jälkeen kävin pikaisesti palstalla, huomasin, että roskakasaan heittämäni juurakon lohkot olivat sinnikkäästi alkaneet versoa. Niinpä sitten istutin palat raparperille varaamaani nurkkaukseen. Saa nähdä lähtevätkö vielä kunnolla eloon vietettyään talven vain roskakasassa. 

Kun olin tämän ensimmäisen istutustyön saanut tehtyä, havahduin huomaamaan että raparperia palstalla kasvaa useammassakin paikassa. Yksi oli rajojen ulkopuolella, sen taidan kaivaa kyllä pois, mutta toiselta laidalta löytyi näin terhakas yksilö.

Juurakon paloista istuttamani tässä alla on kyllä aika lailla vaatimattomampi:

Kevään tärkein työ palstalla on raivata alaa rikkaruohoilta hyötykäyttöön. Syksyllä ennätin kääntää osan maasta, mutta tuolloin ei aika riittänyt maan puhdistamiseen. Niinpä kevätpuuhat ovatkin edenneet melko hitaasti. Toista kertaa palstallatöissä ollessani ehdin kääntää ja puhdistaa palstan kahdelle laidalle sijoittuvat pitkät ja kapeat  penkit; pitkä kukkapenkki sekä päätyyn penkit parkalle, maa-artisokalle ja muille korkeille. Nämä penkit edustavat edelleen aika pientä osaa palstan pinta-alasta siis.

Töitä siis riittää ennen kuin varsinaisiin kasvatuksiin pääsee ulkona käsiksi. Mutta tyytyväisyys on kyllä läsinkosketeltavaa, kun valmista tulee.

Rikkaruoho- ja juurikasakin konkreettisesti osoittaa että jotain on tullut tehtyä.

Viikolla ehdin vielä kolmannen kerran jatkaa kääntöpuuhia niin että reunojen lisäksi ensimmäinen neljästä vuoroviljelypenkeistäni tuli valmiiksi. Nyt keskitytään tässä välissä viettämään lasten syntymäpäiviä, toivottavasti sunnuntaina pääsen taas jatkamaan ja toinenkin penkki tulisi valmiiksi. Ensi viikon olen lomalla, ja kappas, juuri sopivasti lomaa kevättöille!

Käynnissä on myös ankara pohdinta siitä, mitä maanparannustoimia palsta mahtaa vaatia. Ostoslistalla olis tällä hetkellä hevonkakkakompostia, multaa ja ehkä vähän turvetta. Mutta kuinka paljon? Minkä verran sitä pollen parasta pitäisi laittaa kuuden neliön kurpitsa- ja kaalimaahan? Jos haluaa lisätä savimaan multavuutta, niin voiko sinne kipata vain mustaa multaa, ja kuinka monta säkkiä tuo mainittu kuusi neliötä vaatisi, jotta vaikutus näkyisi jossain? Tulkitsenko oikein, että savimaahan kannattaisi kipata turvetta ja hiekkaa parsavakojen pohjalle. Mistä saa hiekkaa jos ei tarvi koko hiekkakuormaa? Ja ostokset on tehtävä niin, että kuljetus onnistuu auton takakontissa (ja autokin pysyy kohtuullisen siistinä). Näillä teemoilla jatketaan palstan perustamista ensi viikolla.

Taimia tulossa

Alan olla taimikasvatuksessa jo hyvässä vauhdissa. Jos huomioidaan, että meillä pienessä kaupunkitalossa on taimikasvatustilaa varsin rajallisesti, voisi jopa sanoa että vähän liian hyvässä. Mutta kun on niin ihanaa nähdä kuinka pienistä siemenistä alkaa versoa vihreää, ja kuinka nopeasti jokainen laji saa omat ominaispiirteensä, eikä mikään näytä samalta. Paitsi tietysti heti, jos unohtaa merkitä johonkin kylvökseen nimen. Silloin se varmasti näyttää aivan samalta kuin kaikki muutkin.

Aurinkokin on paistanut silloin tällöin, vaikka ulkona vihmookin vielä kylmä tuuli. Onnistuin kaivamaan kameran esille hetkenä, jolloin olohuoneen ikkunasta (ja näiden taimien yläpuolellä olevasta kasvivalosta...) tuli ihana valo. Melko keväistä mielestäni.

Siemenkylvösten lisäksi piti heti kokeilla kuulemaani vinkkiä, jonka mukaan lehtisellerin voi kasvattaa vanhasta kannasta. Ainakin nopeasti se lähti kasvuun! Näitä täytyy laittaa useampikin, erityisesti kun sellerin kylvön kanssa olin ilmeisesti vähän myöhässä. Kovin toivoa herättäviä siemenestä kasvaneet kuukauden vanhat sellerin taimet eivät ole.

Selleri vahvassa vauhdissa vanhasta kannasta kasvatettuna.

Tässä siemenestä kasvatettuja sellerintaimia noin kuukauden iässä.

Toinen istutus, jossa hyödynsin ihan ruokakaupan tuotteita näkyy tässä:

Valkosipulin istukkaita kyllä tilasin ihan siemenkaupastakin, mutten malttanut odottaa lähetystä vaan laitoin ensimmäiset multiin suoraan jääkaapin sipulikorista. Mullan alla on jokaisella oma puolikas vessapaperin hylsy, ajattelin että samassa laatikossa kasvaessa juuret olisi hyvä pitää erillään.

Olohuoneen pieni taimipöytä saavutti jo rajansa, ja jouduin neuvottelemaan lasten kanssa uusista tilaratkaisuista. Olohuoneen lisäksi ainut edes jokseenkin aurinkoinen ikkuna on lastenhuoneessa. Onnekseni Ikean minikasvihuone toivotettiin tervetulleeksi, ja nyt toivon vain ettei se houkuttele liikaa leikkeihin, vaan Pienempikin malttaisi antaa taimien kasvaa rauhassa. Tällaisia kasvihuoneita minulla on jemmassa vielä toinenkin, joten kun tila taas loppuu, on seuraava ratkaisu jo valmiina. Lastenhuoneen ikkunalla on hyvin tilaa vielä toiselle tällaiselle.

Kasvihuoneeseen pääsivät kurpitsat; kaksi myskikurpitsaa Butternut Waltham ja "Jack be Little" -kurpitsaa, sekä parsakaalin taimet. Lisäksi joukkoon mahtui pari valossa itävää pikkuruukkua, taisivat olla laukkaa.

Myös lastenhuoneen hylly pääsi taimihyllyksi. Basilikoistani pidetään selvästi hyvää huolta.

Lisäsin omana sivunaan yläpalkista löytyvään kasvupäiväkirjaani myös vähän taimikuvia - jospa niistä olisi hyötyä sitten kun nimimerkinnät katoavat enkä enää tunnista kasveja.