Kaalinkasvattaja, osa 2

Ennen kuin puhun kaaleista, aloitetaan pionista. Tänä kesänä tapahtui kauan odotettu ensi kukinta! Olen istuttanut pienelle pihallemme pionin luullakseni kesällä 2011. Nimeä en tiedä, silloin minulle riitti tieto, että kyse on pionista. Viisi kesää pioni sitkeästi teki lehtiä, mutta kukkaakaan ei aiemmin ole näkynyt. En edes enää tiennyt, olisiko tämä kerrottu vai yksinkertainen, valkoinen vai vaaleanpunainen. Nyt vastaus arvoitukseen on selvinnyt. Pionini kukkii kauniin pinkein kukin.

Tämä olkoon aurinkoisen ja iloisen juhannuksen toivotukseni kaikille lukijoille!

Sitten kaaleihin. Tämän kesäiset murheenkryynini.

Esikasvattelin huhtikuussa ruipeloita kaalintaimia. Varret venyivät niin pitkiksi, että taimet makasivat lötköinä ruukkujen reunoja pitkin. Menetin uskoni niiden kasvuvoimaan ja tein toukokuun alkupäivinä uusintakylvön.

Vaikka ehkä vähän myöhässä näiden kanssa olinkin, niin nyt näytti paljon paremmalta!

Taimet olivat kylvön jälkeen toisesta päivästä alkaen ulkona auringossa päivät, öiksi toin ne toukokuussa vielä sisälle lämpimään. Itävyys tällä viileämmällä tyylillä ei ollut aivan yhtä hyvä, kuin useamman päivän lämpimässä idättelyllä. Tulos on kuitenkin monin kerroin parempi näin.

Kesäkuun alussa minulla kasvoikin  näin kauniita parsakaalin, suippokaalin, lehtikaalin, palmukaalin ja kyssäkaalin taimia. Parsakaalia kasvatan neljää lajia, yksi ns. normaali parsakaali, jonka tulisi tehdä yksi suuri kukinto (Calabrais), kolme muuta taas ovat useita pieniä kukintoja tekeviä (Kalibroc, Spiragello sekä Purple Sprouhting).

Kävi kuitenkin niin, että kiiresen toukokuun ja kesäkuun alun ajan palstatyöt etenivät hitaasti, ja keskityin muihin kasveihin. Yritin saada kylvöt hoidettua ja istutin taimet, joille penkit olivat valmiina, kaalimaan ollessa yhä kääntämättä. Samalla kun laiminlöin kaalintaimiani, joku muu huomasi heidät.

Ensin luulin kirppojen löytäneen tiensä pihallemme. Parina päivän reikäiset kaalinlehden havaittuani pöllyttelin tuhkaa kaalin lehdille samalla kun muistelin että se toimisi karkoitteena. Vasta muutaman päivän kuluttua tajusin ihmetellä, kun taimia liikutellessä niistä ei hyppinyt pois kirppalaumoja. Tajusinpa lopulta vilkaista lehtiä tarkemmin, ja siellä alapinnallahan mellasti joku aivan muu kuin kirpat. Kaalikoit näyttävät löytäneen vaalitut ja vahvat kaalintaimeni. Eivätkä ne enää ole kovin vahvoja.

Nyt olen tämän viikon ajan päivittäin poiminut taimista pienenpieniä harmaita, vihreitä ja keltaisia toukanalkuja kymmenittäin. En tiedä, ovatko taimet enää pelastettavissa, ja vaikka olisivatkin, niin onko sadosta toiveita, kun kylvö jo meni myöhäiseen ja nyt tämä kärsimys varmasti vähintään viivästyttää kasvua.

Nyt olisi kaalimaakin valmiina, mutta en tiedä kannattaako näitä enää edes maalle viedä. Mietinkin samalla hyviä ideoita siitä mitä kaalipenkkiin voisi vielä kylvää tai ostotaimina istuttaa. Hyviä idetoita?

Pelastusoperaatiotakin päätin vielä yrittää. Pesin tänään kaikki kaalintaimet! Kun ne nyt vielä ruukuissa kasvavat, oli helppoa upottaa taimi kerrallaan kasvit veteen. Se irrotti melkoisesti toukkia kaalin lehdistä. Pidin lehtiä veden alla jonkin aikaa, olettaen että kaalikoin toukatkin ehkä tarvivat ilmaa hengittääkseen. Lopuksi vielä hankasin lehti kerrallaan kasvit varovaisesti puhtaiksi, jospa mahdolliset koin munatkin vielä lehdiltä huuhtoutuivat. Lopuksi karistelin vielä jokaisen ruukun pinnalta multaa pois niin paljon kuin juuria vioittamatta oli mahdollista ja täytin ruukut puhtaalla mullalla. Puhdistetut taimet pakkasin pieneen yrttikasvihuoneeseen. Olisi tehnyt mieli teipata kaikki saumat ilmastointiteipillä umpeen, mutta päätin luottaa, etteivät koit aivan noin pienistä raoista pääse sisään. Huomenna aamulla täytyy tarkastaa, löytyykö kasvihuoneesta yhtään koita. Jos löytyy, toistan pesuoperaation ja käytän sitä teippiä (tai ehkä vain laitan tiukan harson kasvihuoneen ympärillä.

Suunnitelmana onkin nyt juhannuksen yli seurata, jatkavatko kaalit kasvua. Jos jatkavat, istutan ne palstalle ja jään odottelemaan luulatavasti aika myöhäistä satoa. Jos eivät jatka, niin sitten kylvän kai kaikkea, mitä keskikesän jälkeen suositellaan kylvämään, aasialaisia lehtivihanneksia kuten paksoita ja tatsoita, vuonankaalia, nameniaa, pinaattia, kaskinaurista. 

Mitäköhän muuta voisi kylvää vielä juhannuksen jälkeen?