lauantai 5. syyskuuta 2015

Punaista ja vihreää ja uudet tuttavuudet

Vaikka tarkoitus on nyt viikonloppuna mennä palstalle tekemään ensimmäisiä syystöitä, palaan vielä kesän sadonkorjuutunnelmiin hetkeksi.


Sadonkorjuuni värimaailma on ollut hyvin puna-vihreä. Kuvan kattaus vastaa hyvin sitä, mitä palsta tarjosi heinäkuussa. Otetaanpa ensin punaiset.

Porkkanaa kylvin kaksi rivimetriä. Yhden metrin matkalle Primoa, jonka luvattiin olevan aikainen perusporkkana. Toisen metrin mittaisen rivin jaoin kahden lajikkeen kesken, siihen kylvin Red samuraita (tummemmanpunainen lajike) ja Pariser markt -lajiketta (pyöreitä porkkanoita). Primoa kylvimme myös lasten kasvimaille.

Primo oli oikein onnistunut valinta ja tuotti kelpo sadon hyvänmakuisia porkkanoita. Tämä lajike pysyy mukana ensi vuonnakin. Pariser marktin saatoin kylvää liian pinnalle tai sitten taimia olisi pitänyt mullata ahkerammin. Porkkanat vihertyivät voimakkaasti yläosasta ja kun pyöreästä nappaa yläosasta sentin pois, ei paljon syötävää jää. Myöskään Red samurai ei olle kovin onnistunut kokeilu. Kasvi kasvatti enemmänkin vartta kuin juurta, eivätkä ne pienet porkkanat maistuneetkaan kovin hyviltä.

Opit ensi vuodelle: kasvata perusporkkanaa, Primon rinnalle joku myöhäisempi lajike. Ja tärkein muistiinpano: laita enemmän porkkanaa! Viimeisimmätkin nimittäin tulivat syötyä heinäkuun loppuun mennessä ja lisää olisimme kaivanneet. Myös kylvöjen tekeminen useampaan kertaan vaikka parin viikon välein pidentäisi porkkanakautta.

Toinen punainen, ja samalla ensimmäinen aivan uusi tuttavuus on mangoldi.

Koska lehtivihannespenkin muokkaus meni niin myöhäiseen, esikasvatin mangoldista taimet jotka istutin juhannuksen maissa. Kuusi tainta punaruotista Rhubarb Chard -lajiketta tuottivat juuri sopivasti satoa nelihenkisen perheemme syötäväksi. Mangoldin voimakkaat lehdet ovatkin kiitollista sadonkorjattavaa. Ensimmäiset mangoldiateriat söimme heinäkuun puolivälissä ja ainakin vielä tänä viikonloppuna perheen ruokalistalla on mangoldia - varmastikin viimeiset tältä kesältä.

Mangoldia olemme syöneet lähinnä kahdella tavalla. Toinen on lisäkkeenä paistinpannulla valkosipulin kanssa paistettuna, ja toinen - koko perheen suosikki - on ollut mangoldipaistokkaat joissa mangoldista, yrteistä ja fetasta paistetaan herkullisia pihvejä.

Ehdottomasti mukana ensi vuonnakin!


Sitten vihreisiin. Aloitan tämän kategorian itselleni uudella tuttavuudella, härkäpavulla. Härkäpapua olen tietääkseni aiemmin syönyt vain säilykkeenä. Kiinnostuin kuitenkin kokeilemaan kun ymmärsin sen olevan varsin helppo viljeltävä.

Kylvin lajiketta Threefold white noin metrin pätkälle yhteen riviin. Papu kasvatti noin metrin korkuiset varret, joiden alaosaan tuli komeita palkoja. Korjasin koko sadon tuoreena syötäväksi ja totta tosiaan, tämähän oli oikein mainio viljelykasvi! 

Pavuista saimme mainion lisän pariin keittoon (perusminestrone ja palmukaali-härkäpapukeitto - jälkimmäisestä ei tullut lasten suosikkia) ja loput söin evässalaattien proteiinilisänä. Salaatissa härkäpapu toimii erityisn hyvin fetajuuston kanssa. 

Tämäkin sato oli korjattu aivan liian nopeasti ja ensi kesälle aion ainakin kolminkertaistaa härkäpavulle varatun tilan.



Vihreiden peruskategoriaan kuuluu tietysti kesäkurpitsa. Kaksi tainta Nimbaa pääsi kurpitsapenkkiini. Nimba on hyvä peruskesäkurpitsa ja erityisesti elokuun lopulla alkoi olla vaikeuksia saada syötyä kaikki mitä kesäkurpitsat tuottivat. 

Arkikokkailun luottoresepteihimme kuuluu kesäkurpitsamusaka, johon saa uppoamaan kerralla yli kilon kesäkurpitsaa. Uusi reseptikokeilu oli kanttarelli-kesäkurpitsarisotto - herkullista! Viimeviikkojen ruokalistalta on löytynyt myös kesäkurpitsa-koskenlaskijakeitto sekä kesäkurpitsa-kanttarellihöystö grillatun lihan lisäkkeenä. Kesäkurpitsa on ollut myös evässalaattieni vakioraaka-aine ja monena päivänä olen ottanut töihin iltapäivävälipalaksi rapeita kesäkurpitsaviipaleita.


Tähän väriteemaan vielä yksi, jonka pitäisi olla punainen, mutta joka yhä vain sinnittelee vihreänä.

Tomaatti

Kylvin tomaatinsiemeneni ilmeisesti liian myöhään maaliskuussa. Kylmä alkukesä ei varmasti auttanut sekään asiaa. Tomaattiruukkuni ovat täynnä kauniin pyöreitä raakileita - mutta niin, raakileita.

Epäilen, että syyskuussa ei kovin merkittävää kypsymistä enää ehdi tapahtua. Odottelen nyt kuitenkin vielä.

Äitini tosin vinkkasi, että vihreistä tomaateista voi tehdä tomaattihilloa. Pitänee selvittää mistä on kyse!


Palstalle istutetuissa tomaateissa on sentään nähty jo hieman punaista.

Yläkuvassa chocolate cherry, alla Tiny Tim.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro vinkki, osoita myötätuntoa tai jätä muuten vain puumerkki käynnistäsi.