Tämän makujen liiton olen toki tuntenut aiemminkin. Tänä kesänä se on kuitenkin noussut yhdeksi ehdottomista suosikkimakupareista.
Yrttilaatikosta nimittäin puskee salviaa! Salvia on toinen kahdesta suosikkiyrtistäni. (Toinen on rosmariini, ei siitä kuitenkaan enempää tällä kertaa.) Vaikka salvian mausta pidänkin, olen kovin arka käyttämään sitä ruoanlaitossa. Maku ei ole timjamin tai persiljan tavoin mihin tahansa ruokaan sopiva vaan omintakeisempana vaatii paremman matchauksen ruoan omiin makuihin.
Muutamia luottoreseptejä kuitenkin löytyy. Salvia kuuluu punasipulin kanssa ehdottomasti maksapihveihin (kulkevat meillä nimellä salviamaksa). Porsaan lihan maustamiseen salviaa myös käytän usein - vaikkapa kokonaisena grillattu possun sisäfilee, jonka pinnat paistan kiinni suoraan grillissä ja jonka sen jälkeen jätän grilliin kypsymään foliokäärössä. Käärön sisällä tulee itse possun lisäksi olla tuhti annos yrttejä - pääosassa juurikin salvia.
Myös parhaat grillatut kanafileet saavat makunsa salviasta - ja ehkä myös vähän kanan ja salvianlehtien ympärille kiepsautettavasta pekonisiivusta. Nämä kanafileet toimivatkin hyvänä siltana varsinaiseen aiheeseen. Kun näin grillatun kanan päälle leikkaa reilun viipaleen parmesaania ja sujauttaa ihanuuden rouhean (ja vähän grillissä lämmitetyn) sämpylän väliin rucolan ja sitruunaisen kaprismajoneesin kanssa, on kädessä ehkä kesän paras hampurilainen! Täydelliset maut!
Parmesaania ja salviaa voi käyttää vielä yksinkertaisemminkin.
Ensimmäinen kokeiluni puhtaasti tästä makuparista on ollut voi-salviapasta, jonka reseptin olen joskus kopioinut Sikke Sumarin kirjasta. Salvian lehtiä yksinkertaisesti paistetaan pähkinäiseksi ruskistetussa voissa, ja tämä voi-salviaseos käytetään pastan "kastikkeena" runsaalla parmesaanilla höystettynä.
Saman reseptin pohjalta olen valmistanut myös eri yrttejä salvian rinnalla käyttäen erilaisia yrttipastoja.
Tämän kesän paras löytö oli kuitenkin salviapesto! Aikalailla peruspestoreseptillä mutta basilikan tilalla salviaa. Voila!
Tästä ei pasta voi paljoa enää parantua! Tämä osui kyllä täydellisesti makuhermoihin. Olisin voinut lusikoida koko purkillisen kerralla napaani, mutta pitihän sitä kuitenkin perheelle tehdä ruokaakin...
Ensi vuonna jatketaan kahden pensaan taktiikalla (salviaa pihalla ja palstalla).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro vinkki, osoita myötätuntoa tai jätä muuten vain puumerkki käynnistäsi.