Takatalvi iski tänään pahemman kerran. Iltapäivään mennessä täällä Etelä-Suomessa maahan oli satanut monen sentin loskakerros. Eilen leikkasin pihalla pensasaitoja ja pilvisestä säästä huolimatta tuntui jo varsin keväiseltä. Tulppaaninlehdet pilkistelivät kukkapenkistä katteen suojasta ja raparperistakin näkyi jo ensimmäiset nuput maan pinnalla. Enpä tiedä alkuunkaan miten ne kestävät kylmän lumisohjokerroksen.
Kevättunnelmaa joutuukin hakemaan nyt ihan vain kirjoista sekä sisätiloista.
Viikonlopun aikana sain itselleni muutaman rauhallisen hetken. Katselin pihaa ja tein sinne pieniä muutossuunnitelmia. Pihamme on aivan pieni, ehkä kolmisenkymmentä neliötä. Tästäkin yksi kulma jää talon nurkan taakse varjoon. Pieni terassi, pieni nurmialue ja reunoilla penkit kukille ja muille istutuksille ja näiden takana pensasaidat. Perusrivitalopiha siis (vaikka virallisesti tämä paritalo onkin). Aurinkoisella laidalla kasvaa tuija, josta en edes suuremmin välitä. Yrttipenkki taas on jäänyt varjoisaan nurkkaan pensasaidan kasvettua sitä varjostamaan. Näiden kahden paikkaa ajattelin vaihtaa. Raparperin siirrän pihalta palstalle, jospa se siellä saisi enemmän tilaa ja paremman maan kasvaa reheväksi. Eteläreunan kukkapenkki on täysin pensasaidan varjossa, joten jospa tänä vuonna hyväksyisin tilanteen ja etsisin siihen hyvät varjossa viihtyvät perennat. Kunhan keksisin jotain kivoja!
Palstasuunnitelmaa hahmottelin paperille. Syksyn ajatukset useasta kapeasta penkistä ovat vaihtuneet selkeään pohjapiirrustukseen, jossa reunoja kiertää 75 cm kapeat yhtenäiset penkit, joihin tulevat kukat, yrtit, monivuotiset ja marjat. Myös komposti sijoittuu tälle reunakaistalle. Keskelle tulee neljä viljelyaluetta joita on tarkoitus viljellä vuoroviljelykierrolla. Näiden väliin jää vielä pitkä ja kapea penkki lasten kasvimaalle sekä varastolaatikko tavaroiden säilyttämiseen. Päätyyn jää 2 x 1,5 m alue eväsretkille, pötköttelylle ja muulle oleilulle. Onkohan tuo vain liian pieni oleskelualueeksi?
Siemenpusseja olen tutkiskellut, lajitellut ja järjestellyt. Ensimmäiset kylvöt on tehty, mutta ajattelin tehdä seuraavia vasta pääsiäisenä, etten ole liian aikisessa. Vaikka kasvilamppu hieman tilannetta helpottaakin, on suoran valon määrä meillä sisällä niin vähäinen, että on paras odottaa vielä vähän.
Lisäsin oman sivun kylvö ja kasvupäiväkirjalle, kerään sinne ylös mitä ja milloin tuli kylvettyä, ja koitan päivittää myös tietoja taimien vaiheista ja selviytymisestä. Alunperin hankin puutarhapäiväkirjan ihan paperisessa muodossa, mutta saa nähdä, kumpi formaatti tuntuu helpommalta ylläpitää.
Varma kevään merkki on kuitenkin lähestyvä pääsiäinen. Näissä tunnelmissa, ensin lasten versiot (jotka kyllä nekin suurelta osin on mun käsistä - eihän sitä kehtaa lapsia naapurien oville ihan minkä tahansa näköisillä vitsoilla varustettuina) ja viimeisenä oma pajuneilikkani. Virpominen on kyllä hauska perinne. Isomman kanssa oli jo vähän opettelua - on nähtävä palkan eteen vaivaa ja vähintään osallistuttava jokaisen oksan koristeluun. Pienempikin kävi kolmella valitulla ovella, osasi runonsa hienosti ja oli aivan tohkeissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro vinkki, osoita myötätuntoa tai jätä muuten vain puumerkki käynnistäsi.